31.7.2018
En liene ainoa, joka on viettänyt tätä kesää välillisesti kirjailija-taiteilija Tove Janssonin seurassa. Ajanviettotapani eroaa kuitenkin melkoisesti muumikirjan rennosta lukemisesta rannalla tai puistossa.
Viimeiset kuusi viikkoa olen viettänyt luetteloiden Tove Janssonin Lastenkirjainstituutille vuonna 1989 lahjoittamaa kotikirjastokokoelmaa Onnet-tietokantaan. Yhteensä 410 kirjaa sisältävässä kokoelmassa on sekä lastenkirjallisuutta että kirjallisuuden ja kuvituksen tutkimusteoksia. Kirjat on kirjoitettu 16:lla eri kielellä: olen käsitellyt esimerkiksi venäjän-, japanin- ja grönlanninkielisiä teoksia.
Sisällöllisesti kokoelma on hyvin monipuolinen. Mukana on niin meriseikkailuja, sotaa vastustavia kirjoja, pisteliästä huumoria ruotsalaisbyrokraateista sekä hämyisiä satumaailmoja peikkoineen ja merenkuninkaineen. Suurin osa kokoelman kirjoista on jollakin tavalla satumaisia: vain harva pidättäytyy arkisessa realismissa ja todellisuudessa. Usein hypyt satumaiseen tapahtuvat maagisen realismin keinoin, jossa vain osassa tarinamaailmasta on jotakin kummallista. Esimerkiksi eräässä kokoelman lempikirjassani, Giordano Pittin Storie di domanissa (Fratelli Fabbri Editori, 1963), neiti Jenny ei vaikuta hätkähtävän, vaikka hänen Lontoon kotinsa kynnykselle ilmestyy marsilainen, vaan hän hyppää suoraan mukaan avaruuteen vievään seikkailuun. Kertomuksen fiktiivisissä jälkisanoissa paljastuu, että harmittomasti alkanut seikkailu on sijoittunut Galaksien sodan ensimmäiseen vaiheeseen.
Noin puolet kokoelman kirjoista on merkitty exlibriksillä, kirjanomistajan merkeillä. Olen luetteloinut myös nämä, sekä valokuvannut jokaisen erilaisen exlibriksen. Tove-kokoelmassa niitä on yhteensä kuusi: varhaisimpaan Tove on piirtänyt kaikki mahdolliset symbolit ja myöhäisin on hänen äitinsä Signe Hammarsten-Janssonin suunnittelema. Ham suunnitteli vastaavan monogrammi-exlibriksen myös Toven kumppani Tuulikki Pietilälle, jonka exlibriksiä kokoelmassa on myös. Tuulikin exlibris oli ongelmallista identifioida, sillä en löytänyt siitä lainkaan lähdemainintoja tutkimuskirjallisuudessa. Mikäli aikaa olisi ollut, olisin saattanut ottaa yhteyttä exlibriskeräilijöihin ja -yhdistyksiin. Nyt päätelmä on tehty sen perusteella, että samaa merkkiä esiintyy runsaasti Tuulikki Pietilän seikkailukirjastolahjoituksen kirjoissa.
Ihastuttavimpia merkintöjä kirjoissa ovat erilaiset omistuskirjoitukset ja -piirrokset, joita kollegat, tuttavat ja ihailijat ovat Tovelle tehneet. Joukossa on paljon kiitoksia muumikirjoista, sekä minut hymyilemään saanut pyyntö lähettää kyseinen kirja Nuuskamuikkuselle, jotta tämä palaisi takaisin etelästä (kirjassa Tor Åge Bringsværd : Det blå folket og karamell-fabrikken, Gyldendal Norsk Forlag, 1974). Runsaimmillaan omistuskirjoitukset paljastavat jotakin Toven ja kirjoittajan välisestä suhteesta: esimerkiksi Irmelin Sandman Liliuksen ja Toven pitkäaikaisesta ystävyydestä on merkintöjä vuosikymmenien ajalta.
Omasta puolestani toivon, että kokoelman löytäisivät erityisesti alan tutkijat. Olisi huikeaa, jos esimerkiksi tänä vuonna alkavalle, Koneen Säätiön rahoittamalle Tove-tutkimushankkeelle olisi iloa ja hyötyä tekemästäni työstä. Kokoelman kansainvälistä saavutettavuutta ja hyödynnettävyyttä on tarkoitus parantaa entisestään kääntämällä kokoelmakatsaus englanniksi. Raamit kansainväliselle aineistonkäytölle ovat jo olemassa: esimerkiksi Onnetiin laatimani Tove-kokoelman niteiden tiivistelmät ovat kaksikielisiä. Kokoelma on kuitenkin niin kiinnostava, että miksikä siitä ei kiinnostuisi vaikkapa hän, joka rannalla tai puistossa lukee muumikirjaa?
Lisätietoa ja kokoelmakatsaus löytyvät täältä!
Noora Raiskio
hanketyöntekijä
