Ystävyyttä yli lajirajojen

Aikuisten romaaneistaan palkittu Matti Rönkä on kirjoittanut lastenromaanin. Tv-haastattelussa hän kertoi, että suunnitelmissa oli yksi kirja, mutta kustantaja alkoi painostaa sarjaan. Tästäköhän johtunee, että teos kulkee julkisuudessa kahdella nimellä? Kirjassa ja kirjastotiedoissa lukee Käpälämäen kaverukset, mutta kustantamon esitteessä tämä on esirivinä ja romaanin nimenä Töpöhäntä karkuteillä! Niin tai näin, Röngän avaus uudella saralla on onnistunut, samoin Matti Pikkujämsän mustavalkoinen naivistissävyinen kuvitus.

Tarina kertoo Käpälämäessä asuvasta Kervisten perheestä, jonka kuistin alla elävät salaa kaverukset Pentti Rusakko ja Kani Pupu eli Kapu. Jänöt tosin paljastuvat, kun Kapu katoaa ja Pentti tarvitsee metsän väen lisäksi myös ihmisiä avukseen.

Romaani tuo mieleen monia lastenkirjaklassikkoja Beatrix Potterin Petteri Kaniinista Jukka Parkkisen Korppi-kirjoihin, ja romaani vilisee kaksikkoja kuin Nopoloiden romaaneissa: pareja ovat Pentti ja Kapu, lapset Aino ja Veikko, isä ja äiti, isoäiti miehineen, kaksi konstaapelia sekä Eemeli-pöllö ja Seppo-varis.

Hurmaavasti kuvattu ikääntynyt Pentti on täysin kotoutunut Kervisten elämäntapaan: se on sisustanut löytötavaroista mukavan kodin, sopeuttanut ruokailunsa puutarhan antimiin ja oppinut jopa lukemaan, ymmärtämään ihmiskieltä ja käyttämään kännykkää ja laturia. Se arvostaa järjestystä ja sivistystä, mutta on savolaiseksi itseään luonnehtineen Röngän tavoin myös joustava ja avarakatseinen.

Pikku Kapu on Pentin täysi vastakohta: se ei tiedä mitään, mutta on aina ylienerginen ja iloinen, ihmismittareilla ADHD-tapaus. Tästä kumpuaa kielellistä huumoria, sillä Kapu kuulee usein väärin ja tykkää väännellä sanoja. Naurunaiheita syntyy myös Kervisten toilailuista sekä Pentin arjesta, johon kuuluvat mm. ”Tassukirja”-deittisivusto ja lehti nimeltä Rusakko taisteli, jänikset kertovat.

Lapset ovat tässäkin tarinassa niitä, jotka suojelevat eläimiä. Aino ja Veikko haluavat heti auttaa pupuja, mutta aikuisten on kasvettava epäuskosta ja myrkytysaikeista lajien väliseen ystävyyteen. Joulupöydässä istuvat sitten kaikki yhdessä kielimuurin häiritsemättä, ja isäkin toteaa: ”Kun on hyvää tahtoa, niin kuulee ja ymmärtää.”

Tuula Korolainen