Ystävyyttä ja yllätyksiä

Harri Veistisen lastenromaanissa Haapalinnan lähiössä Tampereella tapahtuu kummia. Tuiki tavallisen lintulammikon sinisorsien väri on yllättäen vaihtunut oranssiksi ja korttelikoripallomatsin tuloskin on muuttunut yön aikana. Suurin osa alueen asukkaista ei huomaa mitään erikoista, mutta Valentin, Safa ja Kirsi alkavat selvittää, mistä on kysymys.
Äreiden ja vainoharhaisten naapureiden vakoileminen, lähimetsikössä pimeällä hiippaileminen ja yhteistyö muiden lasten kanssa on varsinkin Valentinille hankalaa. 10-vuotiaan pojan vanhemmat ovat äärimmäisen huolehtivia, ja Valentin on vain harvoin liikkunut ulkona ilman heitä.
Toisenlaista tuulahdusta pojan elämään tuo rempseä ja hiukan hömelö Riikka-täti, joka rohkaisee Valentinia irrottautumaan vanhemmista. Vähitellen kuitenkin paljastuu, että myös Riikassa on jotakin kummallista.
Humoristisen romaanin vahvuus on kolmen yksinäisen lapsen epätodennäköisen ystävystymisen kuvaus. Sosiaalisten kuvioiden monimutkaisuus ja hienovaraisuus on muutenkin oivaltavasti esillä.
Mysteerijuonen jännitteen luominen sen sijaan hiukan onnahtelee. Tämä saattaa johtua siitä, teokseen on tulossa jatkoa. Ensimmäisessä osassa pohjustus ja lähtökohtien esittely vie ymmärrettävästi huomiota. Loppuun onkin varattu jymy-yllätys. Samalla selviää syy Valentinin vanhempien koomisiin mittoihin paisuneelle ylivarovaisuudelle.
Romaanin tärkeintä kohderyhmää lienevät alakouluikäiset. Veistisen kieli on kiemuraista ja leikittelee metatasoilla, joten se edellyttää lukijaltaan jo sujuvaa lukutaitoa ja ymmärrystä kielen keinoista.
Teemu Juhanin mustavalkoinen kuvitus hurmaa ilmeikkyydellään. Kuviin on vangittu hienosti myös liikkeen tuntua ja niistä löytyy tekstistä riippumattomia, pieniä itsenäisiä vitsejä.

Marjo Jääskä