Yllättävää ystävyyttä

Ystävyyssuhteet ja niiden kiemurat ovat lasten- ja nuortenkirjallisuuden peruskauraa. Tällä kerralla teemaa pöyhitään sairaalamaailmaan sijoittuvassa romaanissa. Osaston tähti kertoo 11-vuotiaasta taitoluistelua harrastavasta Liljasta, joka sairastuu hankalaan suolistosairauteen ja joutuu leikkaukseen. Meilahden Uuden lastensairaalan osastolla on ruuhkaa, eikä jokaiselle potilaalle riitä omaa huonetta. Lilja saa huonekaverikseen somalityttö Asian, jonka kanssa hän ystävystyy.

Osastolla ovat hoidettavina myös Roope ja Sami. Pitkäaikaissairaina he tuntevat toisensa jo vuosien takaa, ja pojat tutustuvat nopeasti myös Liljaan ja Asiaan.

Lasten taustat ovat hyvin erilaiset. Espoolaisen Liljan perhe on varakas ja vaikutusvaltainen. Itä-Helsingissä asuvalla Samilla on duunarivanhemmat ja ahdas koti. Roope elää kaksin äitinsä kanssa. Taustojen ja luonteiden eroista huolimatta lapset tulevat hyvin juttuun ja saavat toisiltaan tukea ja ymmärrystä. Jännitystä puuduttavaan sairaala-arkeen puolestaan tuo hiukan arveluttava seikkailu sairaala-alueen tunneleissa.

Sairaat keskushenkilöt tarjoaisivat helpon mahdollisuuden luoda tarinaan jännitettä, mutta tähän Valmu ei silti voimakkaasti tartu, mikä on raikas ratkaisu. Vain Roopelle sommitellut vaiheet saavat pelkäämään pahinta.

Keskiöön onkin nostettu Liljan ajatusten ja arvomaailman muuttuminen sairastumisen aikana. Epäsovinnaisen yöhoitaja Britan kanssa tyttö pohtii muun muassa ystävyyden olemusta. Mitä pitäisi ajatella vaikkapa parhaasta kaverista, joka ei ole kertaakaan vieraillut Liljan luona sairaalassa?

Tarina soljuu notkealukuisena eteenpäin, mutta hahmojen taustoihin liittyvä asetelmallisuus hiukan häiritsee. Pahat rikkaat ja hyvät pienituloiset -kuvio on piirretty liian krouvilla kädellä ja ilman sävyjä.

Epäuskottavan puolelle mennään esimerkiksi romaanin alussa, kun Lilja joutuu saapumaan sairaalaan ilman saattajaa, sillä vanhemmat ovat töissään liian kiireisiä. Lääketieteessä uraa tekevälle äidille on tärkeintä, että lapsi pääsee parhaiden spesialistien hoitoon, ei se, miltä tytöstä tuntuu.

Välillä nuorten käyttämä kieli, joka ei aina ole ihan tätä päivää, särähtää korvaan. Täydellisesti maaliinsa osuu sen sijaan Liljan äidin raivostuttava, lääketieteellistä sanastoa viljelevä puhetapa, joka on todella herkullista luettavaa.

Marjo Jääskä