Ylätason politiikkaa nuorille

Monet aikuiset ovat huolissaan siitä, että politiikka ei kiinnosta nuoria, ja silloin he tarkoittavat puoluepolitiikkaa. Nuoret osallistuvat kuitenkin innokkaasti erilaisten yhteisöjen ja ryhmien toimintaan ja ottavat kantaa heitä kiinnostaviin kysymyksiin kuten ilmastoasioihin. Tätä ajatellen Mitä on politiikka? alkaa sopivasti ruohonjuuritasolta, kun se ottaa esimerkiksi urheilujoukkueen päätöksenteon. Seuraavassa jaksossa osoitetaan, että politiikkaa on kaikilla elämänalueilla, ja sitten pohditaan, kuka saa päättää, kenellä on valtaa ja mitä on hallinto. Viimeinen luku ”Suuria kysymyksiä” tulee lähelle nuoria ottaessaan esiin sellaisia ongelmia kuin ”Voiko sota olla oikeutettu?” tai ”Kuka on vastuussa planeetasta?”.

Alun jälkeen kirjan tekijät kuitenkin unohtavat, keille kirja on suunnattu, sillä pääosin se käsittelee ylätason politiikkaa, valtioiden hallintoa parlamentti- ja hallitsijatasolla, vaikka lukijakunnasta suuri osa ei saane vielä äänestää. Poliittiset järjestelmät, vaalit, hallintomallit ja ideologiat käydään läpi muinaisista kreikkalaisista nykypäivään. Eniten keskitytään Yhdysvaltain ja Britannian poliittisiin järjestelmiin. Euroopan unionista on vain tulitikkulaatikon kokoinen kappale sekä nettisivun osoite, ja Suomeen viitataan parilla lauseella. Paikallishallinnosta ja yhteisöjen kautta vaikuttamisesta, jotka ovat nuoria lähimpänä, puhutaan vain ohimennen. Joskus ilmaisut särähtävät, mm. silloin, kun niputetaan yhteen erilaiset etujärjestöt ja Punaisen Ristin ja YK-järjestöjen kaltaiset auttamisorganisaatiot nimittämällä kaikkia painostusryhmiksi.

Jokaisesta aiheesta on lyhyt tietoteksti ja sitten sitä käsitellään puolesta ja vastaan -väittein piirroshahmojen kautta. Ainoana rakenneratkaisuna tämä käy puuduttavaksi, samoin tiedon suuri määrä ja tekijöiden vimma määritellä arkisiakin sanoja: ”Kun mielenosoitukseen liittyy kävelemistä paikasta toiseen, sitä kutsutaan marssiksi”.

Kirjan lopussa rohkaistaan nuoria seuraamaan uutisia, hankkimaan tietoja ja vaikuttamaan. Suositus väittelykerhoihin liittymisestä jää kuitenkin hutiksi, koska Suomen oppilaitoksissa niitä ei juuri ole. Elämään jää toive kotimaisin voimin, nuorten näkökulmasta tehdystä politiikkakirjasta.

Tuula Korolainen