Yhteiskuntakritiikkiä ja ydintuhoa

Robottitarina sijoittuu vuoden 2032 maapallolle, jossa robotit ovat arkipäivää. Pääosassa on pieni Hopi Hopi-robotti, joka on reipas, avulias ja ”epätavallisen iloinen”. Varastotöissä Hopi Hopi on väsymätön, nopea ja tehokas. Se ilahduttaa pomoa, mutta ei työtovereita, jotka saavatkin pian potkut. Ei kuitenkaan mene kauan ennen kuin pomo ja Hopi Hopikin joutuvat vielä tehokkaamman robotin korvaamiksi.

Linda Bondestamin kuvakirja kertoo kiireisestä yhteiskunnasta, jossa vain nopeus ja tehokkuus ratkaisevat. Hopi Hopi puurtaa monenlaisissa töissä, osin paremmalla ja osin huonommalla menestyksellä. Bondestam ottaa kantaa tekoälykeskusteluun pistämällä Hopi Hopin tekemään robotin tehokkuudella lastenkirjoja, mikä saa kirjassa sekä lukijat että taiteilijat raivostumaan.

Kirjan maailma muuttuu tarinan edetessä rauhattomammaksi: robotit korvaavat ihmiset töissä ja ihmisten osaksi jää sotia. Sota hiipii tarinaan vähän kerrassaan, mutta lopulta Hopi Hopi löytää itsensä töistä pommitehtaasta ja sitten rintamalta. Ihmisten auttamiseen tehty robotti ei osaa sotia, mutta miinaharavana töitä riittää.

Lopulta ihmiskunnalta karkaa käsistä kaikki tolkku ja ydinpommit tuhoavat elämän maapallolta. Ihan näin hurjaa käännettä en söpöltä robottikirjalta osannut odottaa, mutta Bondestam kuvaa tarinan sotavaiheen ja ydintalven laskeutumisen tyylikkäästi. Tarina on hetken hurja ja pelottava, mutta siinä on silti onnellinen ja toiveikas loppu. Bondestam käsittelee kirjassa muutenkin kovin aikuisia aiheita, mutta kiireen ja tehokkuuden kritiikille on sijaa myös lasten kuvakirjoissa.

Kuvakirja on saanut peräti kolme palkintoehdokkuutta: Ruotsin August- ja Suomen Finlandia- sekä Runeberg Junior- palkinnoille. August-raati kiitti Bondestamia rohkeudesta laajentaa kuvakirjojen teemoja ja arvosti teoksen huumoria ja hienovaraista yhteiskuntakritiikkiä ja suomalainen raati kiitti muun muassa sitä, että rankoista teemoistaan huolimatta kirja on lopulta täynnä toivoa, ja katastrofistakin versoaa uutta, aivan täydellistä elämää. Näihin kehuihin on helppo yhtyä.

Mikko Saari