VELJIÄ JA JOUTSENIA

15-vuotias Uku saa selville, ettei hän olekaan ainoa lapsi, vaan että hänellä on ollut kuusi veljeä. Veljet ovat kuitenkin kadonneet jälkiä jättämättä samana päivänä, kun Uku syntyi. Ukun äiti oli aina surullinen ja lopulta äiti kuoli suruun.

Uku lähtee selvittämään, mitä veljille on tapahtunut, vaikka kylien välillä liikkuminen ilman lupakirjaa on ankarasti kielletty. Ukua auttaa matkalla postipoika Kaski, jolta on otettu pois ääni, mutta sen sijaan kiinnitetty jalkoihin siivet.

Äänihäkki on viehättävä sekoitus satua ja fantasiaa. Tarinassa on kansansatujen aineksia, julmia tapahtumia ja epämiellyttäviä henkilöitä. Toisaalta pahakin voi joskus muuttua hyväksi, ja joskus pahan teon taustalla voi olla hyvä tarkoitus.

Ongelma on, etteivät ihmiset tiedä mitään. He uskovat heijastuksiin ja luottavat siihen, mitä heille ylhäältä sanotaan. Kuningatarkaan ei tiedä valtakunnasta juuri mitään. Hän arvelee erään syrjäseudun kylän olevan vauras ja onnellinen paikka, kun sieltä riittää niin paljon ihanaa myös pääkaupunkiin. Todellisuudessa kaupunkiin lähetettävät ihanuudet tehdään orjatyötä käyttävissä tehtaissa, joista ei jää mitään seudun omaan hyvinvointiin.

Eräs kiinnostava teema kirjassa on vieraan pelko. Kylistä ei ole lupa vierailla toisissa kylissä, ja niinpä joka kylässä ”tiedetään” naapurikylistä ja -kyläläisistä monenlaista epäedullista. Myös Uki on kuullut, että naapurikylässä syödään paistettuja ihmisten silmiä, ja eräässä toisessa kylässä kuuluu asuvan hirveä vanha mies, joka saattaa puhkaista kurkun rautakynnellään. Ylipäänsä muitten kuin oman kylän asukkaiden tiedetään olevan laiskureita, jotka rehellisen työnteon sijaan mieluummin varastavat muilta.

Keskeisiä teemoja ovat myös satuihin kuuluva rakkaus ja periksiantamattomuus. Uku ei luovuta, kun hän on päättänyt löytää ja vapauttaa veljensä. Hän kokee vaaroja ja joutuu kärsimään, mutta kunnon satujen tapaan loppu on onnellinen. Hyvä voittaa ja palkitaan, paha poistetaan.

Merja Leppälahti