Veikeä ja hämmentävä kuvakirja

Malin Kivelän ja tanskalaisen Martin Glaz Serupin kirjoittama sekä Linda Bondestamin kuvittama kuvakirja Jos kohtaat karhun on yllättävin ja hämmentävin lastenkirja, jonka olen lukenut. Samalla se on veikeä ja vangitseva kuvaus ihmisen ja karhun suhteesta sekä metsän lumosta. Pohjoismaisena yhteistyönä syntynyt kirja ilmestyy ruotsin ja suomen lisäksi myös tanskaksi.

Ensin ajattelin teoksen olevan juuri minulle, mutta luettuani tuskailin: olen väärä ihminen tämän teoksen arvostelijaksi. Sitten pohdin: vai olenko juuri oikea?

Kun muutin keskelle Savon metsiä, karhujen reviireille, olin vähällä tulla mökkihöperöksi. Karhupelko teki oman reviirini ahdistavan ahtaaksi. Minua on kuitenkin auttanut paitsi tottumus, myös tieto: olen lukenut paljon karhuista ja siitä, kuinka tulee toimia, kun kohtaa karhun.

Jos kohtaat karhun tarjoaa monia hyviä neuvoja karhun kohtaamiseen, mutta muutakin. Humoristisen kirjan lukija saa miettiä, mikä kannattaa ottaa tosissaan ja mille voi vain nauraa.

Jos olisin lukenut teoksen pahimpaan aikaan, olisin ehkä jäänyt mökkini vangiksi. Kertojaääni ei nimittäin rauhoittele karhupelkoista – päinvastoin. Bondestamin karhu on hurja ja ärjyvä peto, mutta välillä myös lupsakka mesikämmen, joka puhaltelee purkkapalloa tai nauttii silmät ummessa makkarasta.

Se, joka odottaa puhdasta tietokirjaa, saa pettyä. Mutta jos osaa kohdata kirjan kaunokirjallisuutena, voi löytää virkistävän hauskan lukukokemuksen. Itse tasapainoilin näiden kahden luennan välillä. Tietokirjamaisempaa havainnollistusta olisin kaivannut aukeamaan, jossa ohjeistetaan, kuinka leikitään kuollutta. Teksti osoittaa “näin” ja mieleenpainuvan dramaattisessa kuvassa ihmishahmo makaa maassa kädet levällään. Miksi kädet eivät ole niskan suojana, kuten pitäisi?

Ilkikurisen kertojaäänen takaa kuultaa satiiri, jolle voi nauraa mutta jolle pelokkaimmat lukijat eivät ehkä uskalla nauraa: ”Toivoisimme, että voisimme jotenkin kannustaa sinua. Siis. Olet varmasti parempi syömään purukumia kuin karhu. Mutta ei sekään ole aivan varmaa. Ehkä karhu on parempi siinäkin.”

Bondestamin tummanpuhuvissa akvarelleissa tulevat eläviksi metsän salaperäiset varjot ja lumoava vihreys, jotka kutsuvat lukijaa astumaan kirjaan. Ehkäpä moni-ilmeiset karhukuvat auttavat lasta kohtaamaan turvallisesti aikuisen sylissä kaikki ne tunteet, joita karhut voivat herättää.

Anna Pölkki