Vauhdikasta noituutta

Kärsimyskukkauuteaddiktio on kahden tekijän yhteinen esikoisteos. Molemmat kirjoittajat työskentelevät
päätyökseen tekstien parissa, Pohjolainen media-alalla, Sevimli Long Play -verkkojulkaisussa.

Juno muuttaa maaseudulta kaupunkiin, jossa hänellä on työpaikka kahvilassa ja oma asunto. Vanhemmat toivovat, että kaupungissa Juno unohtaa noituuden, johon hän on selvästi tuntenut viehätystä. Noidista ei nimittäin pidetä: tavalliset ihmiset kavahtavat noitia, osa ihmisistä suorastaan vihaa noitia. Niinpä noidat pitävät matalaa profiilia. Junokaan ei ole kotona asuessaan päässyt tutustumaan oikeisiin noitiin, mutta kaupungissa tilanne muuttuu.

Noituus, johon Juno tutustuu, pulppuaa yhteisöllisyyttä, rakkautta, seremonioita, biletystäkin. Noitapiirissään Juno tuntee olevansa omiensa luona. Luonto antaa noidille voimaa, mutta kaupungin
ympäristöstä kaadetaan metsää yhä kiihtyvällä nopeudella ja koskikin padotaan. Kaupungin noitapiirit
joutuvat pohtimaan vakavasti tulevaisuuttaan.

Juno oppii myös, ettei hänen noitapiirinsä harjoittama valkoinen magia ole kaikki, vaan on olemassa myös mustaa taikuutta, joka ottaa voimansa tuonpuoleisesta. Itse asiassa Junon ystävä Sadin on kiinnostunut mustasta taikuudesta, sillä hänen isoäitinsä oli kyvykäs musta noita ja Sadin on oppinut hiukan mustan taikuuden periaatteita lapsena isoäidiltään. Mutta valkoiset noidat eivät koske mustaan magiaan. Sadin on vaikeassa tilanteessa. Myös Juno huomaa tuntevansa kiinnostusta mustaan taikuuteen ja hänellä on selvästi
kykyjä siihenkin.

Mukaansatempaava romaani käsittelee yhteisöllisyyttä, ennakkoluuloja ja luonnon tärkeyttä. Asiat eivät aina ole vastakkaisia ja toisensa poissulkevia, vaikka siltä voikin näyttää. Ratkaisuja voi löytyä yllättävistä suunnista. Kiitosta romaani ansaitsee epätavallisen pitkästä ja erikoisesta nimestään, joka herättää oitis lukijan mielenkiinnon.

Merja Leppälahti