Väripilkkuja Pohjoisnavalla

Suurenmoinen sitruunaseikkailu vie Tuulin ja papan mielikuvitukselliselle matkalle Pohjoisnavalle valokuvaamaan sitruunoita. Esikoiskirjailija Heli Rantalan omaperäisessä tarinassa kerätään rohkeutta ja uskoa omiin selviytymistaitoihin silloinkin, kun kaikki ei suju niin kuin suunniteltiin. Pääosassa on vivahteikkaasti kerrottu ja mielikuvia herättävä seikkailu. Henna Ryynäsen kuvitus on raikas, hauska, ilmeikäs ja värikäs. Kuvituksen ja tekstin huumori tukevat luontevasti toisiaan.

Tummaihoisen Tuulin perheenjäsenet tulevat eri puolilta maailmaa. Hänen äitinsä on adoptoitu Namibiasta. Tuulin taiteellinen ja kekseliäs luonne on tässä tarinassa olennaisempaa kuin hänen taustansa. Namibia on tarinassa mukana Tuulin kirjeenvaihtokaverin kirjeiden kautta.

Jo mummolan halkopinon luona hypätään todellisuudesta fantasiaan, kun pappa löytää halkojen sisältä lohikäärmeitä. Pienin lohikäärme seuraa pappaa ja Tuulia Pohjoisnavalle. Siellä tavataan puhuvia eläimiä, kuten jääkarhuja. Taiteellinen Tuuli maalaa eläinten turkkeihin värikkäitä kuvia. On vapauttavaa, että todessa pysyminen ei rajoita napamatkaa, vaan fantastisiin elementteihin on aina lyhyt askel.

Kirjassa on useita todellisuuden tasoja: mummolan arki, papan ja Tuulin keskustelut, fantasian ulottuvuus, unijaksot, tarinat perheen menneisyydestä ja Namibian todellisuus. Nämä tasot solahtavat sujuvasti yhteen, mutta niitä seuratessa saa olla tarkkana. Varsinkin alussa tapahtuu paljon ja mukana on paljon pieniä yksityiskohtia. Lukijalta tämä vaatii keskittymistä, jotta tasolta toiseen hyppiessä pysyy kyydissä. Pohjoisnavalla kerronta on keskittyneempää ja maisemaa kuvataan myös hienosti. 

Usva Kärnän lukema äänikirja toimi myös oikein hyvin. Rantalan teksti on itsessäänkin hyvin visuaalista, kun kuvaillaan värikkäitä lohikäärmeitä, maalattuja jääkarhuja tai auringonlaskun tuomia värejä lumella.

Päivi Brink