Uhanalaisista näyttävästi

Me harvinaiset on graafisena suunnittelijana työskentelevän Minna Viitalähteen ensimmäinen lastenkirja. Tietokuvakirjan komeat, harvinaiset nisäkkäät katsovat rävähtämättä suoraan kohti lukijaa. Intensiivinen katse vanginnee lapsen mielenkiinnon, ja kirjaa ääneen lukeva aikuinen voi tuntea olonsa kotoisaksi nostalgisten hahmojen parissa, ne kun tuovat mieleen aikoinaan suositut muoviset leikkiponit.

Harvinaisten eläinten valikoimaa jäsentää lajien kansainvälinen uhanalaisuusluokitus äärimmäisen uhanalaisista vaarantuneisiin lajeihin. Mukana ovat myös luokituksen marginaalit: hävinneet, silmälläpidettävät ja elinvoimaiset lajit. Esimerkkilajien valikoimassa on tuttuja, karismaat-tisia suurpetoja, niitä oudompia pikkupetoja, pikkunisäkkäitä, hyönteissyöjiä sekä sorkkaeläinten edustaja.

Kunkin lajin aukeaman teksti-iskut ja piirrokset johdattavat ekologiaan kuten elinympäristöön, ravintoon, vuorokausiaktiivisuuteen ja säilymisen uhkiin. Eläimen kokoa konkretisoidaan lapselle tuttuihin kohteisiin, vaikkapa ovenkahvaan. Tiedot ovat keskeisiä, ja niitä on riittävästi. Myös paikan-nimistöä on ujutettu mukaan, ja levinneisyyskartat vielä vahvistavat tätä. Eläimet puhuttelevat lasta suoraan ja esittävät tälle kysymyksiä.

Tieteelliset nimet tuovat käsittelyyn täsmällisyyttä, ja esimerkiksi vaivaislepakon nimi, Pipistrellus, saattaa ääneen maiskuteltuna jopa jäädä mieleen. Kirjan käsitteitä voi uusintapainoksissa vielä tarkistaa, esimerkiksi kasvissyöjän voi uusintapainoksissa muuttaa kasvinsyöjäksi, jotta koulussa säästytään poisoppimisen vaivalta.

Selkeät hahmot ovat pelkistettyjä: joitakin piirteitä korostetaan ja väripinnat loistavat vahvoina. Pyöreine naamoineen ja suurine silmineen eläimet vetoavat lukijaan, mutta voivat suukkosuineen ja kauneuspilkkuineen myös jakaa mielipiteitä. Eläimen habituskuvaan ja lähikuvaan on monasti tavoitettu osuvia, lajityypillisiä piirteitä. Tällainen rohkeasti söpöilevä retrovisualisointi tuntuu vaihteluna oikein kivalle, ja monimuotoisuuden puolustuksena kirja täyttää hyvin paikkansa.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta