Uhanalaiset lohikäärmeet

Arja Puikkosen lastenromaani käsittelee maagisen realismin keinoin yhteiskunnallista vaikuttamista. Kustantaja on ilmoittanut sen kohderyhmäksi kuusivuotiaat ja sitä vanhemmat lapset. Puikkonen sai 20 vuotta sitten Finlandia Junior -palkinnon realistisesta varhaisnuorten romaanistaan Haloo, kuuleeko kaupunki. Sittemmin hän on kirjoittanut myös saturomaaneja yhdessä tyttärensä Emma Puikkosen kanssa.

11-vuotias Roopert haluaisi ikioman lohikäärmeen, mutta aikuiset eivät usko sellaisten olemassaoloon. Pikkuhiljaa hän alkaa käsittää myös, että lohikäärmeet ovat vaikeuksissa. Modernisoinnin ja siistimisen lautakunnan päätöksellä ne ovat jäämässä kodittomiksi. Miten käy lohikäärmeiden, joiden kanssa Roopert on jo ehtinyt ystävystyä?

Viimeiset lohikäärmeet on sympaattinen, satumainen kasvukertomus omiin unelmiin uskomisesta ja tärkeiden asioiden puolesta taistelemisesta. Se sijoittuu näennäisen arkiseen ympäristöön, jossa kuitenkin tapahtuu kummallisia asioita. Roopertin ystävä, erikoinen Pikkuserkku, pystyy esimerkiksi tulemaan sisään avaimen reiästä ja lähiön sivukujilta löytyy lohikäärmeiden talli.

Puikkosen romaanin parasta antia on herkullinen yhteiskunnallinen satiiri, joka tuo hauskalla ja oivaltavalla tavalla näkyviin aikuisten vähättelevää suhtautumista lasten ja nuorten huolenaiheisiin. Puikkosen paikoin melko kuiva ja sarkastinen huumori huvittaa myös aikuislukijaa eikä teos aliarvioi nuortakaan lukijaa. Kirjan perussävy on mukavan lämminhenkinen paikoin kitkerästäkin huumoristaan huolimatta ja siinä on sopivasti toimintaa ja koukkuja, jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Aikuishahmotkaan eivät näyttäydy pelkkinä karikatyyreina ja vaikka esimerkiksi jatkuvasti kokouksissa olevaa ja poissaolevaa isää ironisoidaan pitkin teosta, lopulta hänellekin löytyy myös ymmärrystä. Kirjan taitto on sen pahin kauneusvirhe: Terhi Ekebomin mustavalkoisen kuvituksen rikas yksityiskohtaisuus ei nimittäin pääse kunnolla oikeuksiinsa kuvituskuvien pienen koon vuoksi.

Rimma Erkko