Tyttösankarit selkona

Anniina Salin aloittaa selkomukauttajana niin sanotusti syvästä päästä eli tyttökirjallisuuden superklassikosta, L. M. Montgomeryn Annan nuoruusvuosista. Tuloksena ei ole kaikkein helppolukuisin selkokirja, mutta Annan pirskahteleva luonne välittyy lukijalle kyllä hienosti ja tarina kulkee sujuvasti. Salin on siis onnistunut säilyttämään teoksen tunnelman hyvin myös selkomukautuksessa. Luetun ymmärtämistä tukevat hienosti alun henkilöluettelo ja lukujen otsikointi. Alkuun olisin kuitenkin kaivannut edes suurpiirteistä tietoa tapahtuma-ajasta. Kirjallista kulttuuria vielä tuntemattomalle nuorelle lukijalle ei ole mikään itsestäänselvyys päätellä tekstistä, missä historian ajassa siinä liikutaan.

Selkokirjaksi teos on melko pitkä ja tekstin fonttikoko pienehkö. Jäin miettimään, olisiko Annan lumo kuitenkin säilynyt, jos alkuperäistä tekstiä olisi vielä rohkeammin karsittu tai jaettu se vaikkapa kahdeksi erilliseksi niteeksi.

Oma alakoulun aikainen suosikkini Anni Polvan Tiina puolestaan on päässyt Silja Vuorikurun selkokäsittelyyn. Tiinankaan viehätys ei ole taitavan selkomukauttajan käsissä kadonnut minnekään. Kieli on selkostatuksesta huolimatta kaunokirjallisesti rikasta, ilmaisuvoimaista ja hengittävää. Kerrostaloasumisen turvallinen yhteisöllisyys, perhedynamiikan kuvaus, Tiinan voimakas oikeudentunto ja impulsiivisuus sekä lasten arki ja kaverisuhteet ovat sekä alkuteoksen että selkokirjan kovaa ydintä.

Selkomukautuksessa ei ole karsittu alkuteoksen runsasta henkilögalleriaa, eikä alussa ole listaa muistin helpotukseksi. Luvut on erotettu vain numeroin toisistaan. Anna-kirjan tapaan myöskään Tiinan selkomukautuksessa tarinan tapahtuma-aikaa ei tarkenneta. Lapsilukija ihmettelee varmasti vaikkapa sitä, miksi kerrostaloasuntoon kannetaan lämmityspuita.

Usein kritisoidaan selkokirjojen kansia, mutta Anne Muhosen kansikuva on todella onnistunut: kannessa poseeraa tyytyväinen Tiina, hiukset vähän hapsottaen ja takinnappi repsottaen. Ehkäpä hän on juuri voittanut Juhan reilussa tappelussa!

Toivottavasti molemmat kirjat löytävät myös lapsia ja nuoria lukijoiksi. Alkuteokset uudistivat ilmestyessään kirjallisuuden tyttökuvaa, mutta nykyhetken näkökulmasta ne kantavat tietysti osittain muassaan kirjoittamisajankohdan asenteita. Sen vuoksi molempien kirjojen alussa olisi voinut olla nykylukijalle suunnattu lyhyt, tapahtuma-aikaan orientoiva johdanto.

Mervi Heikkilä