Tyttöjä, naisia ja turvaa tuovaa sisaruutta

Briitta Hepo-ojan neljäs nuortenromaani on nöyristelemättömän ja toimeliaan tyttöyden asialla. Kahdeksasluokkalainen Amalia on laittanut kaikki taiteelliset lahjansa peliin tehdessään ihastuksensa Jimin bändille levynkansiehdotelman. Kannustuksen ja kehujen sijaan ylimielisen rokkipojan palaute on vähättelevää ja sovinistista. 2020-luvun tyttö ei onneksi noin vain hyväksy misogyniaa ja moukkamaisuutta. Amalia osoittaa Jimille ovea niin tosielämässä kuin somessakin ja alkaa punoa juonta, jolla näpäyttää prinssistä rupikonnaksi muuttunutta ex-poikaystäväänsä. Romanttiset väreilyt eivät kuitenkaan poistu Amalian elämästä, vaan pikemminkin lisääntyvät.

Haastava mutta rakastava perhekuvio, aina lojaali paras ystävä ja päähenkilön luova identiteetti ovat tuttuja jo tyttökirjaklassikoista. Amalia ei kuitenkaan ole mikään historian heijastus. Hepo-ojan nuortenromaani yhdistelee perinteisten tyttökirjojen tyypillisiin elementteihin onneksi myös tuoreempia arvoja ja asetelmia. Lukija pystyy samastumaan Amaliaan, eronneiden teinivanhempien ainokaiseen, joka loistaa niin graafisen suunnittelun kuin fysiikankin haasteiden äärellä – ja voi kaikissa tilanteissa luottaa noituuteen ja ennustuksiin hurahtaneeseen ystäväänsä Lounaan.

Juuri tyttöjen välisen ystävyyden kuvaus on erityisen koskettavaa. Vaikka bestiksen, Lounan, mielenkiinnon kohteet herättävät Amaliassakin epäilyksiä, hän seisoo uskollisesti ystävänsä rinnalla: ”Jimi oli aina pyöritellyt silmiään Lounan uskomuksille ja naureskellut horoskoopeille. Mä en ollut tajunnut hälytysmerkkiä. Mä en aio enää mennä treffeille yhdenkään sellaisen tyypin kanssa, joka naureskelee mun parhaan kaverin harrastuksille.” Amalian ja Lounan luja ystävyys onkin romaanin vakain voima alusta loppuun. Sitä eivät muut, myrskyisätkään ihmissuhteet huojuta.

Feministinen taustavire kulkee juoneltaan melko perinteisen ihmissuhde- ja kasvutarinan rinnalla. Amalia on virkistävällä tavalla ulkonäköönsä tyytyväinen ja huonokäytöksisiä poikia sietämätön nuori nainen. Toisaalta myös Amalian toistuvia katoamistemppuja tekevä ja siksi niin kaivattu Tia-Maria-äiti on, kaikessa ristiriitaisuudessaankin, osoitus naisen oikeudesta rakentaa omanlaisensa elämä. Tällaisen asian ääneen sanominen nuortenromaanissa on yhä melko harvinaista ja siksi tärkeää.

Kaikista poikiin ja ihastumisiin keskittyvistä käänteistään huolimatta Amalia A ja kosmiset kiemurat romaanin keskiöön nousevat tytöt, naiset ja turvaa tuova sisaruus.

Leena Niemi-Ruuskanen