Tunnekirjojen kirjoa

Pienille lapsille julkaistaan valtavasti tunnekirjoja. Painopiste on usein tunteiden nimeämisessä, tunnistamisessa ja sallimisessa. Tunnekirjojen lukeminen vaatii lukuhetkiltä keskustelevuutta, sillä tunteet vaativat aina myös tulkintaa.

Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin Fanni-tuoteperhe laajenee nyt myös kaikkein pienimpien eli 0–3-vuotiaiden tunnekasvatukseen. Miu ja tunteikas päivä painottaa, että tunteita on turvallista ilmaista yhdessä rakastavan perheen kanssa. Muumien pienessä kuvasanakirjassa keskitytään väreihin ja tunteet on sanoitettu Muumilaaksosta tuttujen hahmojen avulla. Julia Vuoren Sieni tunteiden aallokossa pohtii tunteita kepeän filosofisella otteella. Pirjo Suvilehdon Pikku poni ja tunteet osallistaa lasta pohtimaan tunteita johdantotarinan sekä eläinkuvien kautta. Kirjassa on johdantotarina, ohjeita ja paljon tunnekortteja  eläinkuvineen. Niiden avulla tunteita voi pohtia jopa vähän isompien lasten kanssa. QR-koodien avulla voi kuunnella myös eri tunnetiloihin sopivaa musiikkia. Tätä ideaa kannattaisi kehitellä käytössä pidemmälle, sillä nykyisellään osa kappaleista viittaa hieman löyhästi käsiteltyyn tunteeseen, vaikka ne antavatkin lisää mahdollisuuksia kirjan käsittelyyn.

Tunteita voi tarkastella jopa uskonnon kautta: Päkä ja valon miekka on toiminnallinen ja kristillinen tunnekirja. Se yhdistää tunteet uskoon hiukan sekavalla tavalla eikä Johanna Nordbladin rönsyilevä kuvitus auta asiaa. Valon miekka on kuitenkin toimiva symboli oman uskon voimasta ja kirjan värit ovat raikkaita.

Poni- ja muumikirjat hyödyntävät molemmat värejä eri tunteiden havainnollistamisessa: ensin mainittu yhdistää värejä satunnaisesti, kun taas jälkimmäinen nimeää tunteet tiettyihin väripohjiin. Lukijana pohdin, onko tunteiden yhdistäminen tiettyyn väriin tarpeellista, sillä värien ja tunteiden yhdistyminen on hyvin yksilöllinen kokemus. Tunteiden nimeämiseen muumikirja on kuitenkin perheiden pienemmille käypä ja Tove Janssonin kuvitus luo tunnekuvaukselle syvyyttä.

Julia Vuoren kirjassa sieni on hauska hahmovalinta, sillä hahmon tunteet eivät näy ulospäin ilmeinä tai eleinä. Ystävät ovat sienen tukena kaikkien tunteiden kokemisessa. Kirjassa korostuu myös lempeys itseä kohtaan eikä kirja selittele mitään. Pienestä koostaan huolimatta se sopii myös aikuislukijoille ja se onkin omistettu kaikille piileskeleväisyyteen taipuvaisille. Kukapa ei joskus tuntisi itseään sieneksi, joka imee tunteet sisälleen? Tunnekirja voi sanoittaa myös ennestään nimeämättömiä tunteita!

Tunteet tarvitsevat aikaa ja läsnäoloa. Mikä tahansa hyvin tehty lastenkirja käsittelee aina myös tunteita. Lukuhetkien keskustelevuus toteutuu hyvin varsinkin sellaisten kirjojen kohdalla, joiden hahmot ja tilanteet ovat selkeitä.

Mia Lempinen