Toiveena tavallisuus

Mari Kujanpään edellinen teos, vuonna 2009 ilmestynyt, Finlandia Junior -palkinnon voittanut Minä ja Muro oli pysäyttävä ja mieltä liikauttanut lukukokemus. Kujanpää onnistui kuvaamaan yksinäisen, sekä koulussa että perheessään syrjään jäävän tytön maailmaa poikkeuksellisen koskettavasti. Samaa herkkyyttä on Kujanpään uusimassa romaanissa Emman salainen toive.

Tarina kertoo alakouluikäisestä Emmasta, joka asuu isovanhempiensa kanssa, sillä tytön oma äiti on narkomaani, eikä pysty pitämään lapsestaan huolta. Emma haaveilee tavallisen tytön huolettomasta elämästä, juuri sellaisesta, jota mummin ja ukin naapuriin muuttaneet Saima ja Fredrika elävät. Naapurin perheessä iloitaan, nauretaan ja välitetään, mutta vaalitaan myös sääntöjä ja järjestystä.

Kujanpää kuvaa taitavasti ja hienovireisesti Emman tunne-elämää ja ajatuksia. Miten vaikeaa epävakaissa oloissa eläneen tytön on uskoa ja ymmärtää, että hänellä oikeus pyytää apua, sanoa mielipiteensä, olla tarvitseva ja puolustaa itseään.

Ystävyyssuhteiden solmimisessa ja säilyttämisessä sekä muissa sosiaalisissa suhteissa on niissäkin omat kiemuransa. Kiusatuksi joutuneelle, vetäytymään oppineelle ja vuosien mittaan yksinäisyyteen tottuneelle tytölle ihmisten kanssa oleminen ei ole ollenkaan helppoa ja mutkatonta. Mistä keksiä puhuttavaa, kun omasta itsestä ja taustasta ei voi kertoa? Onko ystävän kanssa oltava samaa mieltä? Kuuluvatko ilkeät puheet kaveruuteen?

Emman tarina etenee selkeän ja tunteita hyvin kuvaavan kielen sekä johdonmukaisten tapahtumien varassa uskottavaan ja varovaisen lohdulliseen loppuun. Myös tarinan todentuntuisuus viehättää. Kujanpää ei missään vaiheessa sorru siirappisuuteen tai suurenteluun.

Odotuksenmukaisesti Emma tapaa äitinsä tarinan loppupuolella, mutta kohtaaminen ei johda suuriin tunnekuohuihin tai dramaattisiin ratkaisuihin.

Emman salainen toive tarjoaa varmasti tarpeellista vertaistukea Emman kanssa samantapaisessa elämäntilanteessa olevalle lapselle. Muutkin luultavasti löytävät tarinasta paljon tuttua, ja ainakin kirjaa voi suositella ymmärryksen ja empatian kehittämisen avuksi.

Marjo Jääskä