”Te ette kuulu tänne!”

Pakolaiset ovat meille uutiskuvia ihmisistä ylilastatuissa veneissä tai EU-väittelyä siitä, mitä ”niille” pitäisi tehdä. Uutisten takana on kuitenkin yksittäisten ihmisten kohtaloita. Vuoden 2017 jälkeen lähes 69 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja yli 25 miljoonaa myös kotimaansa.

Yksi heistä on Malala Yousafzai, joka koulutyttönä joutui Talibanin ampumaksi ja pakeni Pakistanista Englantiin. Hän jatkoi kuitenkin tyttöjen ja heidän koulutuksensa puolustamista, sai Nobelin rauhanpalkinnon ja perusti säätiön asiaansa edistämään. Hän on kertonut tarinansa aiemmin kirjassa Minä olen Malala (Tammi 2014), mutta kertoo sen nyt uudelleen, pakolaisperspektiivistä. Samalla hän antaa äänen muille pakolaistytöille, joista useimmat hän on tavannut alun perin jollain pakolaisleirillä.

Kirjan tytöt tulevat Jemenistä, Syyriasta, Irakista, Kongosta, Kolumbiasta, Guatemalasta, Ugan­dasta ja Myanmarista. He ovat paenneet sotaa, terrorismia tai fundamentalistien vainoa – Irakin jesidityttö ja Myanmarin nuori rohingya-äiti suorastaan kansanmurhaa. Läheisiä on tapettu heidän silmiensä edessä ja koteja ja kouluja tuhottu, heitä on ajettu takaa ja suljettu häkkeihin. Ja vaikka pako on onnistunut, kipu elää tunteissa, kun suru, viha ja ikävä käyvät painia kiitollisuuden kanssa. Vaino voi myös jatkua uudessa maassa, kuten kongolaisella Marie-Clairella, jonka perhettä sambialaiset kivittivät huudellen: ”Te ette kuulu tänne!”

Kauheuksista huolimatta kirjassa on toivoa, sillä sisukkailla tytöillä on jo uusi elämä.

On vaikuttavaa lukea, kuinka moni heistä unelmoi hyvästä koulutuksesta haluaa auttaa lähtömaataan ja muita kaltaisiaan tyttöjä. Tätä he tekevät myös tarinoillaan, sillä kirjan tuotolla tuetaan Malala Fundin työtä tyttöjen kouluttamiseksi. Kirjan lopusta saamme auttamisvinkkejä me muutkin.

Kirja on paisuttelematon, helppolukuinen ja mukaansa vievä. Uutisvirran kuvat alkavat koskettaa, kun ne näkee yksilön kautta. Pieni puute on, että kertojista ei ole valokuvia, joita nuoret lukijat ehkä kaipaisivat. Ratkaisu kuitenkin korostaa sitä, että nämä tytöt eivät ole poikkeuksia, vaan heillä on miljoonia kohtalotovereita

Tuula Korolainen