Täsmätietoa kaneista ja hevosista

Alakoululaisille suunnattu Lukupalat-sarja sai pari vuotta sitten kaverikseen Tietopalat. ”Helposti hotkaistavissa” tietokirjoissa on tähän mennessä käsitelty muun muassa jalkapalloa, keksintöjä, jääkautta, kissoja ja taruolentoja.

Uusissa osissa on napakkaa tietoa kanien ja hevosten ystäville. Tekijät esittelevät perusasiat, kuten eläimen rakenteet, rodut, väritykset, aistit, eleet ja muun kommunikoinnin merkkikielen. Omilla aukeamillaan paneudutaan myös eläimen hoitoon kuuluviin toimiin, kuten sopivaan ravintoon, turkin ja ihon puhdistamiseen sekä liikuntaan.

Käytännön tietouden lisäksi teokset paneutuvat lyhyesti eläinten historiaan ja kuvaavat kehitystä villistä eläimestä ihmisen kaveriksi. Hevoskirjassa on omistettu myös yksi aukeama tarujen hevosten esittelylle. Sivuilla kirmaavat tuttujen yksisarvisen ja Pegasoksen lisäksi hevosten, ponien, muulien ja aasien jumalatar Epona sekä viikinkien ylijumala Odinin taikaratsu Sleipnir.

Ilahduttavasti kirjat muistuttavat ihmisen vastuusta: omistajan on sitouduttava huolehtimaan sen terveydestä, sopivasta ravinnosta, liikunnasta ja mahdollisuuksista lajityypilliseen elämään. Kesykani esimerkiksi tarvitsee seurakseen toisen kanin ja niiden pitäisi saada liikkua vapaasti edes yhdessä huoneessa.

Hevosen omistajaksi tuskin ajaudutaan vahingossa, mutta kani saatetaan ostaa hetken mielijohteesta. Kirjassa kehotetaan kuitenkin pohtimaan kanin hankintaa huolellisesti: Jaksavatko perheen aikuiset sitoutua kanista huolehtimiseen jopa kymmeneksi vuodeksi? Eihän kukaan perheestä ole allerginen heinälle? Miltä tuntuu ajatus järsityistä pöydän jaloista? Onko lähellä eläinlääkäriasema, jossa osataan hoitaa kaneja?

Molempien kirjojen taitto on onnistunut. Teksti jaksottuu sopiviin pätkiin ja aukeamille jää mukavasti ilmavuutta. Myös kuvien ja tekstin yhteispeli toimii. Kuvat tukevat tekstissä kerrottua ja parhaimmillaan niistä saa tietoa jopa ilman tekstin lukemista.

Suloinen kani ja Uljas hevonen sopivat lukutaidon haparoivimmat ensiaskeleet ohittaneelle lukijalle. Kanikirjassa joitakin pitkiä virkkeitä olisi voinut pätkiä lyhyemmiksi, mutta varsinkin Uljas
hevonen on luettavuudessaan esimerkillinen. Lauseet ja virkkeet ovat napakan mittaisia, eikä niihin
ole koottu liikaa aloittelevaa lukijaa kompastuttavia määreitä. Vieraat sanat selitetään saman tien ja yksittäiset jaksot ja kappaleet ovat hallittavan lyhyitä, usein vain parin virkkeen mittaisia. ”Talvisin käytetään kenkiä, joissa on paikat hokeille eli metallipiikeille. Ne estävät liukastumisia”, kerrotaan hevoskirjassa.

Näiden kahden kirjan perusteella hurmaannuin täysin Tietopaloista. Erityisesti vaikutuin kirjojen asiallisesta ja nuorta lukijakuntaa arvostavasta otteesta.

Marjo Jääskä