Tasalaatuinen novellikokoelma

Ei voi muuta kuin ihmetellä kokoelman toimittajien tapaan sitä, kuinka harvoin julkaistaan nuorille suunnattuja novellikokoelmia. Tusina on harkitusti koottu antologia, jossa eturivin kirjailijat ovat kukin saaneet kirjoittaa parhaiten taitamaansa genreä edustavan novellin. Tyylilajien kirjo on laaja. Osa genreistä sujahtaa novellin muotoon toisia paremmin.

Novellin lyhyt muoto jo asettaa tekstin muotona tiettyjä oletuksia. Novelli pyrkii saamaan lukijansa yllättymään, erehtymään, jännittämään sekä usein myös pähkäilemään sitä, kuinka tarina voisi jatkua viimeisen pisteen jälkeen. Hyvä novelli jää kaihertamaan mieltä.

Kerronnallisten kokeiluidensa vuoksi edukseen erottuvat Harry Salmenniemen ”Ihminen”, jonka jokaisesta virkkeestä löytyy jokin negaatio, Magdalena Hain ”Elisan huone”, jossa on hyödynnetty tekstin pohjana internetin keskustelupalstaa, Roope Lipastin ”Yösuunnistus”, joka yllättävällä tavalla tuo tavalliseen koulusuunnistukseen kauhua ja viittauksia Hannu ja Kerttu -satuun sekä Päivi Haanpään novelli ”Aina joku löytää (itsensä)”, joka rakentuu dialogin ja kohtausten varaan viitaten myös Reko Lundánin näytelmään.

Kokoelma on hyvin tasalaatuinen. Kukin kirjailija on kirjoittanut omannäköisensä novellin. Monessa novellissa on yliluonnollisia piirteitä, joiden perusteella ne voi luokitella spekulatiiviseksi fiktioksi.

Lyhyt ja napakka muoto on monelle nuorelle olennainen kriteeri luettavan teoksen valinnassa. Kokoelman kirjailijoista moni kirjoittaa aikuisille, joten teos tarjoaa nuorille turvallisen siirtymän kohti aikuisille suunnattua kirjallisuutta.

Emmi Ketonen