Tartuntatauti leviää Kuopiossa

Perhosten aika on Emma Luoman (s. 1987) toinen romaani ja se on suunnattu nuorille aikuisille. Siihen on pakattu parin vuoden takaisen esikoisteoksen tapaan jännitystä ja ihmissuhdedraamaa.

Koronasta alettiin kirjoittaa nopeasti, kun se vakiintui osaksi arkista päiväjärjestystä. Tähän mennessä virusta sivuavaa tietokirjallisuutta on ehditty julkaista jonkin verran, mutta kaunokirjallisuus on vastannut tilanteeseen hitaammin ja kenties harkitummin. Salaperäisen tartuntataudin leviämistä kuvaavalle Perhosten ajalle tuskin voisi löytyä parempaa julkaisuajankohtaa. Sen ensimmäinen käsikirjoitus on kuitenkin jo vuodelta 2001. Spekulatiivisessa fiktiossa viruksia ja muita vaarallisia tartuntatauteja on hyödynnetty jo pitkään jännityksen ja kauhun herättäjinä.

Hengenvaarallisen tartuntataudin aiheuttavat perhoset, jotka vähitellen valtaavat koko Kuopion kaupungin. Tilanteen etenemistä seurataan kahden kaveruksen, Oulan ja Viiman, näkökulmasta. Kertojan ääni on annettu tatuointeja tekevälle kundille, Viimalle, joka painiskelee mielenterveysongelmien kanssa. Viiman geneerisyyttä hälventää välillä vilpitön herkkyys sekä lempeys tyttöystävä Tuaa ja parasta kaveria Oulaa kohtaan.

Romaani on hyvin juonivetoinen, mutta ihmissuhteiden taustoitukselle on jätetty silti tilaa. Muut hahmot tosin uhkaavat jäädä statisteiksi, kun kerronta keskittyy Viiman yhtä rataa kiertävien ajatusten ympärille.

Kenties kiinnostavin ja samalla häiritsevin puoli romaanissa on se, ettei henkilöhahmoja ole siloteltu, vaan heidät tuodaan lukijan eteen heikkoina ja itsekkäinä eli samastuttavan rehellisinä ja inhimillisinä hahmoina. Vähitellen Viimasta paljastuu varsinainen antisankari. Romaani ei pyri tarjoilemaan helppoja ratkaisuja tai roolimalleja, vaan sen opettavaisuus tai sanoma on kätketty itse kertomukseen.

Sujuvasta kerronnasta huolimatta draaman ja jännityksen suhde jää epäselväksi ja jännite uhkaa välillä kadota. Tyylilaji olisi kaivannut vielä hieman selkeytystä.

Emmi Ketonen