Tanssin voimaa

Jos nuortenkirjan päähenkilönä on vähävaraisen yksinhuoltajaisän lukiolaispoika, voisi kuvitella, että tarinassa on enemmän ankeutta kuin valoa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa Mila Teräksen Ison hypyn kohdalla. Varattomuuden kuvaukset ovat toki karuja, mutta romaanissa on silti myös iloa ja onnea.

Teoksen nimi, Iso hyppy, viittaa baletin maailmaan, jonne päähenkilö Routa löytää vanhojentanssiohjaajan houkuttelemana. Tanssiminen on aina kiinnostanut Routaa, mutta maksulliset harrastukset ovat olleet mahdottomuus. Tukien ja korvausten varassa kärvistelevällä, täysin luovuttaneella isällä ei usein ole rahaa edes ruokaan.

Routa onkin joutunut ottamaan perheen arjesta aivan liikaa vastuuta. Siinä missä lukiokaveri tuskailee äidin ostaman hupparin noloutta, Routa miettii, mistä ylipäänsä saisi vaatteita itselleen ja pikkusiskolleen.

Routa on kuitenkin fiksu ja sitkeä, ja balettitunneille pääseminen yhdessä uuden ystävän Saifin kanssa auttaa häntä näkemään itsensä uudessa valossa. Voisiko surkeista oloista ponnistaa kohti parempaa? Tehdä balettihypyn lisäksi luokkaloikan?

Tanssimisessa on selvästi terapeuttista voimaa. Kun Routa tanssii, hän unohtaa kaiken muun. ”Ja kun hän hyppäsi, hän jätti painonsa maahan. Hän jätti lattialle kaiken, mikä oli hänen harteilleen kasaantunut, aivan kaiken, mitä hän oli kantanut.”

Teos puhuu kauniisti myös ystävyyden ja ystävällisyyden merkityksestä. Routa kokee itsensä erilaiseksi vauraiden lukiokavereiden seurassa, mutta silti porukan yhdessäolossa on hyväntahtoisuutta, eikä ketään suoranaisesti hyljeksitä.

Iso hyppy tasapainottelee onnistuneesti kurjuuskuvauksen ja eteenpäin pyrkivän myönteisyyden välissä, mikä on hyvä, sillä aihe on aika ahdistava. Varsinkin kyynisen lukijan mieleen saattaa tosin livahtaa epäilyksiä. Riittääkö lukioikäisillä tosiaan ymmärrystä toisten erilaisuudelle? Sattuuko tosielämässä kohdalle sellaisia onnenpotkuja kuin Roudalle?

Toisaalta eräänlainen sadunomaisuus tuo romaaniin oman viehätyksensä, ja optimistisen tunnelman kannateltavaksi on helppoa heittäytyä. Kokonaisuuteen sopii erinomaisesti myös Teräksen tarkka, välillä jopa runollinen kieli, joka on kauneimmillaan tanssia kuvaavissa kohdissa.

Marjo Jääskä