Talven taikaa

Kuura ja pyry kuuluvat erottamattomasti talviseen vuodenaikaan. Ne seikkailevat elollistettuina ja inhimillistettyinä hahmoina myös lasten tietokuvakirjassa, jossa seurataan metsän elämää tykkyjen, nietosten ja paukkupakkasten keskellä.

Kuura ja Pyry on tarinallinen tietokirja. Tarinallisten episodien avulla tutustutaan talveen liittyviin ilmiöihin sekä eri eläinten puuhiin. Raija Järvisen tekstissä metsämyyrä kerää talvivarastoja, oravat kisailevat puiden rungoilla ja käpytikka takoo itselleen syötävää kelottuneessa männyssä.

Eläinten touhuilun lisäksi Järvinen kuvaa kauniilla kielellä talvista luontoa. Kun Kuura saapuu, metsä on täynnä ”outoa hohdetta”, kuin ”tähtipölyä”, ja ilman viilennyttyä puron solina muuttuu ”jäähelmien helinäksi”.

Kirjasta puuttuu perinteinen juoni ja sitä kautta myös lastenkirjoille yleensä tyypillinen jännite. Hetkellistä jännitystä ja uhkaa aiheuttaa kuitenkin metsään puhaltava lämmin etelätuuli. Lauha sää tuottaa eläimille ongelmia, mutta yhdessä ne selättävät haasteen. Taivas kirkastuu ja pohjoinen puhuri tuo Pyryn ja Kuuran takaisin.

Tarinallisen tekstin lisäksi teoksessa on runsaasti luonnonsuojelubiologian tutkija Panu Halmeen ja meteorologi Kerttu Kotakorven kirjoittamia faktalaatikoita. Riemastuttavan selkeissä tietoiskuissa he kertovat esimerkiksi kaamosväreistä, revontulista, eläinten pärjäämisestä talvioloissa sekä kuuran, lumihiutaleen ja pyryn synnystä sekä lämpimän talven aiheuttamista haasteista eläinten talvehtimiselle.

Kuvittaja Anna Pakkasen loihtimat näkymät lumoavat maanläheisyydellään ja aitoudellaan. Muutamalla aukeamalla leiskuvat kaamosajan punainen ja oranssi, mutta muuten väripaletissa korostuvat havumetsän tumma vihreä, harmaa, ruskea, sininen ja valkoinen.

Aivan erityisesti säväyttävät sinisen monet sävyt, jotka hehkuvat talvisella taivaalla ja lumisen metsän varjoissa. Ilahduttavaa on sekin, että Pakkanen on kuvannut kasvit ja eläimet pieniä yksityiskohtia myöten tunnistettavina, vaikka hän suosiikin maisemakuvissa suurpiirteisempää tyyliä.

Marjo Jääskä