Taikatemppuja 1900-luvun Helsingissä

Tuutikki Tolosen uuden lastenromaanisarjan avausosa Henkien teatterin lapset ja puhuva kaappi ammentaa klassisista orpolapsitarinoista. Keskushenkilöinä seikkailevat neuvokkaat kaksoset, Ottilia ja Roland, jotka muuttavat Isabella-neidin pitämään orpokotiin. Mukanaan he tuovat koristeellisen, kummallisen kaapin, jonka avulla he ovat oppineet tekemään silmänkääntötemppuja kiertäessään antispiritisti von Hofenstaufenin mukana Henkien teatterissa. Temput tulevat käyttöön, kun lasten ja Isabellan on pelastettava orpokoti, jonka Isabellan ilkeä veli Leopoldo uhkaa lakkauttaa.
Tuutikki Tolonen yhdistää hienovaraisesti ja onnistuneesti magiikkaa ja realismia. Ajankuvaa luodaan lapsilukijalle sopivalla tavalla konkreettisten yksityiskohtien avulla. Viittaukset historiallisiin tapahtumiin asettavat kirjan juonen kiinnostavaan, kulttuuriseen kontekstiin. Maagiset elementit luovat mysteerin, johon palattaneen sarjan seuraavissa osissa. Miksi kaappi valitsi juuri Ottilian? Liittyykö kaappi jotenkin kaksosten isän katoamiseen?
Netta Lehtola luo ajankuvaa myös kuvituksen avulla; silinterihatut, medaljongit, pystymuurit ja sulkakynät näyttävät, miten aikoinaan elettiin. Lukujen alussa olevat vinjetit vinkkaavat tarinan motiiveja ja keskeisten kohtausten kuvitukset ohjaavat lukijaa kiinnittämään huomiota juonen kannalta olennaisiin tapahtumiin. Huomio kiinnittyy Lehtolan tapaan luoda henkilöilleen terävä katse, joka ohjaa myös lukijan katsetta ja antaa samalla osviittaa henkilöiden välisistä suhteista, tunteista ja toiminnan suunnasta.
Temaattisella tasolla romaani pohtii monenlaisia kysymyksiä vastuusta ja velvollisuudesta, rehellisyydestä ja valheesta, ahneudesta ja anteliaisuudesta. Useimmiten ihmiset tietävät sisimmässään, kuinka kiperissä tilanteissa tulisi toimia, mutta jotkut tarvitsevat pieniä silmänkääntötemppuja, että osaavat katsoa oikeaan suuntaan.
Nykylastenkirjallisuudessa uusille taikatempuille on tilaa. Tuntuu raikkaalta, että Isabella on hyväsydäminen, pyyteettömästi lapsista välittävä ja heistä huolehtiva luotettava aikuinen, joka tekee lukukokemuksestakin turvallisen. Romaanissa seikkailevat lapset ovat toki aktiivisia ja omatoimisia, mutta heitä ei jätetä yksin ratkomaan aikuisten ongelmia. Hintelä, hiljainen ja hailakka orpolapsi Janne Koboltti ansaitsee vielä erityismaininnan kenties tämän kevään katu-uskottavimmasta romaanihenkilön nimestä.
Jaana Ristimäki