Tähtipölyllä höystetty satukirja

Kolme säihkyä on satukirjana arkinen mutta yhtä kaikki ihmeellinen kertomus. Lastenkirjoille tutut teemat, kuten rajoja rikkova ystävyys ja yhdessä auttaminen, tuovat kertomukseen lämpöä.

Hämähäkinverkkoon tipahtaa taivaalta kolme pientä säihkyvää olentoa, jotka hämähäkin mielestä voisivat olla kiiltomatoja. Siispä hän toimittaa heidät neiti Toukan hoiviin. Pian näitä Säihkyjä ihmettelevät kaikki maanalaisen maailman asukit: niin toukat, madot kuin kontiainenkin.

Lopulta herra Kontiainen käsittää, miksi Säihkyjen loiste näyttää niin tutulta. Taivaaltahan nuo säihkyväiset ovat tipahtaneet! Eläimet saavat yhdistää voimansa palauttaakseen tähdet takaisin taivaalle, ja siinä samalla syntyy lisää epätavallisia ystävyyksiä, muun muassa saalistajien ja saaliseläinten välille.

Konflikteiltakaan ei kertomuksessa vältytä, koska luonto on arvaamaton. Jännitteet säilyvät kuitenkin maltillisina ja kertomuksen tunnelma pitkälti sävyisänä. Toisaalta Säihkyjen palauttaminen taivaalle tarkoittaa hyvästejä ja luopumisen surua. Kontiainen, maan matoset ja Säihkyt ovat jo ehtineet tottua toistensa seuraan.

Suomalainen lukija voi havaita kertomuksen vertautuvan omalla tavallaan Yrjö Kokon sodan aikaiseen satuun Pessi ja Illusia (1944) sekä Reino Helismaan siitä mahdollisesti inspiroituneeseen lauluun ”Päivänsäde ja menninkäinen” (1949), vaikka yhteneväisyys lieneekin silkkaa sattumaa.

Sarjakuvakääntäjänä tunnettu Kirsi Kinnunen on tehnyt hyvää työtä. Teoksen kieli on tasaista, eikä ilmaisussa juuri tarvitsekaan revitellä. Käännös istuu hyvin teoksen lempeään tunnelmaan.

Espanjalainen María Ramos on kuvittanut kertomuksensa yksinkertaisilla piirroksilla valkoiselle pohjalle. Etenkin pikkuolennot viehättävät veikeydellään.

Vaikka kirja on paksu, teksti on keveää ja nopeasti etenevää. Juoneltaan se on ehkä vähän haparoiva, mutta siitä huolimatta kokonaisuuden yksinkertaisuus ja kauneus viehättävät. Arvoitukselliset Säihkyt puhaltavat tähtipölynsä perinteikkään satukertomuksen ylle.

Emmi Ketonen