Taaperoiden ihmeellinen arki

Virpi Pennan Sintti ja Mervi Lindmanin Peppe ovat taaperoita, joiden arjen puuhissa on kylliksi hauskojasattumuksia kirjasarjoiksi asti. Aikuinen näkee nopeasti luettavan, pienen iltasadun, mutta mitä runsauden sarvia ne lapsille ovatkaan! Kaksivuotias maistelee sanoja, tutkii kuvia ja löytää paljon ilahduttavia samastumisen kohteita omasta elämästään. Neljävuotiaan mielestä kirjat ovat kerrassaan hulvattomia, erityisesti Peppen parhaat äänet, joista odotetuin ja parhain – pruts – on viisaasti säästetty loppuhuipennukseksi. Sintti- ja Peppe-kirjat on suunnattu perheen pienimmille yhdestä vuodesta ylöspäin, mutta perheen kuusivuotiaskin siirtyy vaivihkaa kuuntelijaksi nuoremman testiyleisön rinnalle. Iltasatuhetki venyy kirjaa pidemmäksi: Muistatko, kun mekin leivottiin mummin kanssa? Mitähän meidän sängyn alta löytyy? Katso, kuinka voimakas minäkin olen! Tekijöiden vankka ammattitaito välittyy erityisesti kuvituksen kautta. Kirkkaat värit, suurisilmäiset hahmot ja tunnistettavat esineet ja tapahtumat vangitsevat mielenkiinnon, luovat miljöötä ja kuljettavat tarinaa. Kuvat ovat täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka ovat tuttuja lapsiperheessä:
Yhdellä sivulla Sintin jalassa on yksi oranssi sukka, seuraavalla kaksi vihreää sukkaa. Pöydillä lojuu puoliksi syötyjä keksejä ja banaaneja. Lipaston laatikot eivät mene kiinni ja vaatteet pursuavat lattialle. Isä ottaa nokoset kesken lakanoiden vaihtamisen.

Kirjojen viehätys ja huumori perustuu logiikkaan, joka on lapsille aukoton mutta aikuiselle absurdi. Totta kai Peppe osaa lentää ja nostaa norsun. Siivouspäivänä Sintti herkuttelee sukan pohjaan tarttuneella karkilla ja levittelee lattialle kukkamultaa, jotta sen voi siivota pois kauhakuormaajalla. Leivontatuokion aikana Sintti leikkii kauppaa ja maistelee koiranruokaa, niin että pullia ei ehditäkään leipoa ennen kuin vieraat jo saapuvat. Sintin ja Pepen kavereina touhuavat majava ja pupu, jotka ovat elollisia olentoja niille, joille ne ovat elollisia olentoja. Vaikka molempien kirjasarjojen maailmassa eletään tietynlaisessa lapsiperheiden yhtenäiskulttuurissa, johon kuuluvat puiset junaradat ja palikkatornit, tarjoaa tuttu miljöö turvallisen ympäristön myös sukupuoliroolien vapaampaan käsittelyyn. Erityisesti Sintti-kirjojen pyrkimys irtautua sukupuolirooleista tuntuu raikkaalta: kummassakin kirjassa ainoana vanhempana näkyy isä, minkä vuoksi niissä ei määritellä valmiiksi myöskään perhemalleja. Niin kuin lasten maailmassa, myös Sintti- ja Peppe-kirjoissa asiat vain ovat, ja se myös riittää: havainnoissa itsessään riittää tutkittavaa ja pohdittavaa ilman normittavia asenteita ja arvoja.

Mervi Lindmanin taaperosarja on ilmestynyt alun perin Ruotsissa.

Jaana Ristimäki