SURU PESII PERHEESEEN

Vanhemman kuolema on pienelle lapselle suunnaton menetys. Rakas aikuinen on äkkiä poissa, koko perhesysteemi horjahtaa, eikä jäljelle jäänyt, suruunsa hukkuva isä tai äiti ehkä jaksa huomioida lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaisessa tilanteessa 10-vuotias Pentti elää Petja Lähteen lastenromaanissa Surunsyömä.

Pentin äiti on kuollut pari kuukautta aiemmin ja nyt myös isä on pojan mielestä vaarassa, sillä isään on tarttunut salaperäinen sairaus nimeltä surunsyömä. Oireet vaikuttavat Pentistä selviltä: isä ei syö, ei nuku, ei puhu, laahustaa vain villasukissaan, silmät sumun peitossa. Poika päättää pelastaa isänsä ennen kuin tauti ehtii viimeiseen vaiheeseen, jossa sairastunut muuttuu zombieksi.

Tarinan alkupuolella kuvataan koskettavasti Pentin päättäväistä pyrkimystä isänsä auttamiseksi, mutta myös muita tuntemuksia, ikävää ja monenlaista muuta kipuilua. Nauru on kadonnut Pentin huulilta, sillä se ei tunnu sopivalta ja epämääräinen syyllisyys ja häpeäkin piinaavat.

Pentti joutuu kannattelemaan valtavaa tunnekuormaa, sillä kotona ei kukaan puhu tai itke. Oirehdinta aiheuttaa koulussa hämminkiä ja poika saa jälki-istunnon lisäksi myös lähetteen koulupsykologille. Ammattiauttajasta Pentti ei tunnu hyötyvän, mutta ymmärtäväinen luokanopettaja antaa hänelle sopivaa tukea ja turvaa.

Lähde osaa mennä taitavasti nuoren pojan nahkoihin. Lapsen poukkoileva ja vielä vahvasti mielikuvitukseen nojaava ajatusmaailma tuntuu aidolta. Erityisesti kirjan ensimmäinen osa toimii erinomaisesti. Jälkimmäisessä jaksossa, jossa isä alkaa vähitellen toipua, on myös hyvää imua, vaikka isän ja pojan mielikuvitusleikkejä kuvaavat jaksot ovatkin hiukan liian pitkiä.

Vakavasta aiheesta huolimatta tarinasta jää levollinen olo. Toiveikas loppu ja rennolla kädellä annosteltu huumori häätävät tehokkaasti pahimman ahdistuksen pois.

Kirjan mustavalkokuvituksen tehnyt Matti Pikkujämsä tavoittaa tarinan tunnetihentymät loistavasti. Olisipa kuvia ollut enemmän!

Marjo Jääskä