Surrealismia lapsille

Taru Kumara-Moision ja Kaisa-Tuulia Tuomen kuvakirja kertoo Dali-nimisestä koirasta, joka repii emäntänsä lempilaukun. Se pahastuu saamistaan toruista ja uneksii itsensä toisenlaiseen maailmaan. Samalla se tulee käsitelleeksi vaikeita tunteitaan kuten häpeää ja kaipuuta tulla hyväksytyksi.

Teos hyödyntää paljon säeromaanin keinoja. Tämä näkyy esimerkiksi kirjan muodossa, estetiikassa ja kokeilevassa, paikoin hyvinkin lyyrisessä kielessä. Säeromaani on alkanut lyödä läpi Suomessakin etenkin nuortenkirjallisuuden puolella. Joitakin aikuisten säeromaanejakin on jo ilmestynyt, mutta selvästi vähemmän. Säeromaani ei ole runoutta sanan perinteisessä mielessä, vaikka teksti onkin säkeisiin jaettu. Säeromaanille tyypillistä on, että kyseessä on juonellinen, etenevä kokonaisuus, jossa säkeisiin jaettu teksti on ilmavaa ja helppolukuista.

Koiranunta on muodoltaan juuri tällainen. Säkeisiin jaettu teksti voisi olla runoa, koska se kutsuu pysähtymään lauseiden äärelle samaan tapaan kuin runot. Toisinaan säkeet myös hyppivät leikkisästi ja tukevat surrealistista tunnelmaa. Lastenrunot ovat toki perinteisesti tarinallisia. Tästä huolimatta Koiranunta ei sovi täysin tarinallisen lastenrunon muotiin, vaan säeromaanin tapaan se yhdistelee proosaa ja runoutta ehjäksi, tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Näin lyhyen tarinan kohdalla olisi kuitenkin liioiteltua puhua romaanista. Käytän kirjasta siis paremman puutteessa termiä säesatu. Satua se muistuttaa ennen kaikkea opettavaisen sanomansa ja inhimillisen eläinpäähenkilönsä vuoksi.

Koiranunta on hauska esimerkki lastenkirjallisuuden kumouksellisuudesta; kun kirja jo olemassaolollaan pakottaa aikuislukijankin miettimään kokonaan uutta kuvaavaa termiä, se väistämättä myös laajentaa käsitystä siitä, mitä kaikkea lastenkirjallisuus voi olla. Kumara-Moision ja Tuomen kuvakirja on sitä paitsi sympaattinen tarina anteeksiantamisesta ja ihmisen yhteiselosta leikkisän koiran kanssa, joka ei tarkoita mitään pahaa. Kuvituksessa on samaa leikkisyyttä kuin tarinassakin ja on aina ilo nähdä käsinmaalattua kuvitusta, jossa näkyvät siveltimen jäljet.

Rimma Erkko