Sirkustelua ja jalokivijahtia

Paula Noronen tunnetaan muun muassa hulvattomien Supermarsu-kirjojen kirjoittajana. Uusimmalla kirjallaan Noronen laajentaa reviiriään lastendekkarin suuntaan. 

Kokonaisen dekkarisarjan aloittava Tagli ja Telle – Tehtävä sirkussaarella kertoo neuvokkaista sisaruksista, jotka ottavat haasteekseen tutkia läheisestä sirkuksesta oudosti katoavien eläinten mysteeriä. Arvoitus vie Taglin ja Tellen juttelemaan puhuvan papukaijan kanssa, hiiviskelemään öiseen kauppakeskukseen ja huristelemaan maanalaisiin huoltokäytäviin.

Sisarukset ovat hauska parivaljakko, jonka jäsenet sopivasti täydentävät toisiaan. Seikkailussa tarvittavat taidot ja luonteenpiirteet jakautuvat tasan. Telle on kaksikosta rämäpäisempi ja rohkeampi, Tagli taas osaa rakentaa hyödyllisiä vempaimia melkein mistä tahansa esineistä.

Tarinassa on hurja määrä vauhtia ja anarkiaa. Neuvokkaat lapset selviävät ilman aikuisia tilanteesta kuin tilanteesta. Vanhemmatkaan eivät lasten touhuja häiritse, sillä he ovat työmatkalla viidakossa, eikä joka iltasesta Skype-puhelusta oikein ole lapsenvahdiksi.

Noronen kirjoittaa sujuvasti ja jännitystäkin on annostelu juuri oikein. Lapset joutuvat kiipeliin – sidotuksi tuoliin ja lukituksi kaappiin – mutta liian pelottavaksi meno ei muutu missään vaiheessa.

Oili Kokkonen on loihtinut kirjaan perin sirkusmaisen, mehevän karkkivärisen kuvituksen, joka kutsuu lukemaan. Aloittelevan lukijan urakkaa helpottaa mukavasti myös se, että kuvitusta on todella runsaasti. Värien lisäksi kuvituksessa miellyttävät pyöreäsilmäiset lapsihahmot, joissa on ripaus vaikeasti määriteltävää viehättävää vanhanaikaisuutta. 

Rikoksen ratkaisemisen makuun pääsee myös Jutta Tynkkysen kirjoittamassa Etsivätoimisto Mysteeri ja Pyhän Birman safiiri -kirjassa. Tarinassa etsivätoimiston varsinaiset jäsenet Roosa ja Timi sekä etsiväkokelas Aurora tutkivat, kuka uhkaa Monte Cristallon kreiviä ja tämän ainutlaatuista jalokiveä.

Tarina etenee hiukan sotkuisesti hämäyksestä toiseen. Lukija pysyy helposti kärryillä, mutta jännityksen luomisessa kirjoittaja ei aivan osu nappiin. Tiivistäminen olisi tehnyt tekstille hyvää, sillä tällaisena osa jännitteestä hukkuu välillä turhaan selittämiseen.

Yksityiskohdissa Tynkkynen onnistuu paremmin. Kreivin kartanon suihkulähde tai Pyhän Birman temppeli on kuvattu herkullisesti.

Kirjan erikoisuus ovat kertovan tekstin lomaan sijoitetut etsiväkokeen tehtävät, joita yksi tarinan hahmoistakin, Aurora, ratkaisee. Tehtävät ovat mukava lisä, mutta ne ovat ehkä vähän liian helppoja. Loppuun on vielä liitetty ohjeet aarteenetsintäseikkailun järjestämiseksi. Kirjan tarina on polveilevuutensa vuoksi omiaan alakouluikäiselle, lopun aarteenetsintäleikki luultavasti puree parhaiten hiukan nuorempiin.

Marjo Jääskä