Fatim Diarra & Iida Tani (toim.): Lupa olla tyttö. Into 2024. 182 s.
Suomalaisista naisista yhdeksän kymmenestä on kohdannut seksuaalista häirintää. YK:n tasa-arvojärjestön UN Women Suomen ja Eeva-lehden teettämän kyselyn mukaan erityisen paljon häirintää kokevat alle 35-vuotiaat sekä yhteen tai useampaan vähemmistöryhmään kuuluvat naiset.
Lupa olla tyttö antaa puheenvuoron seksuaalista häirintää kokeneille. Teoksessa liki 30 eri ikäistä, eri aloilla toimivaa ja erilaista taustoista tulevaa naista kertoo ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Mukana on esimerkiksi poliitikkoja, sosiaalisen median vaikuttajia, näyttelijöitä, kirjailijoita ja toimittajia.
Kokemusten lista on melkoinen: huutelua, huorittelua, vihjailua, seksuaalisesti värittynyttä vitsailua, kourimista, painostamista, pakottamista. Rekkakuskit huutelivat seiskaluokkalaiselle Raisa Omaheimolle rasvaisia ehdotuksia, humalainen mies kouri 16-vuotiasta Minja Koskelaa lähijunassa ja 17-vuotias Katri Ylinen kuuli lapsuudesta saakka tutulta mieheltä, että hänestä on kasvanut ”aikamoinen kinkku”.
Teos ei ole miellyttävää luettavaa, eikä sitä siksi kannata hotkaista kertaistumalla. Tärkeä kirja tarjoaa vertaistukea ja osoittaa, että seksuaalisen häirinnän uhri ei ole yksin kokemuksensa kanssa. Häirintää kokeneet syyttävät helposti itseään, tuntevat häpeää tapahtuneesta ja vaikenevat. Silloin jokainen jää yksin.
Puhumisessa ja kokemusten jakamisessa on varmasti jossain määrin kysymys sukupolvieroista. Tämän päivän nuoret naiset ovat ehkä rohkeampia nostamaan asioita esiin. Heillä on myös selkeämpi käsitys siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Kirsi Piha esimerkiksi kirjoittaa keskusteluista tyttärensä kanssa ja toteaa, että ”siinä missä oma sukupolveni on ohittanut kokemaansa häirintää olankohautuksella, tämä sukupolvi ei tee niin.”
Lupa olla tyttö muistuttaa yhdessä toimimisen voimasta. Ihan jokaista tarvitaan siihen, että maailmasta tulisi kaikille parempi paikka elää.
Marjo Jääskä
Teostyyppi: tietokirjat
Kustantaja: Into
Onnimanni-numero: 2025/01