Seikkailuromaani survivalistien saarelta

Kun ”maailman loppu” kirjoitetaan erikseen, syntyy erityinen vaikutelma, että nyt viitataan tuntemamme maailman rajoihin. Islantilaisen kirjailijakaksikon Maailman lopun saari on varhaisnuorille suunnattu romaani, jonka tapahtumapaikkana on kaukainen saari. Saarella elää tarkkaan kontrolloitu survivalistiyhteisö.

Romaanin pääosassa ovat omapäinen ja hupsu Björk sekä hänen saarella asustava isoäitinsä. Mummi on loukannut itsensä, ja niinpä koko perhe lähtee vierailemaan hänen luonaan, mutta perille saavuttuaan perhe saa tuta, ettei isoäiti kaipaa heidän apuaan.

Saarella on vain yksi valtava kerrostalo, ja Björkin mummi sattuu olemaan Talonmies. Saaren hierarkiassa se tarkoittaa ylintä asemaa. Kaupunkilaisista elämä saarella tuntuu kovin hankalalta. Netti ei toimi, sähköä pitää käyttää säästeliäästi ja osallistua sen tuottamiseen, ruokaa säännöstellään ja kaupan herkut ovat hirvittävän kalliita.

Pahinta on kuitenkin se, että Björk perheineen saapuu saarelle viimeisellä lautalla. Talven hurjien säiden vuoksi he pääsevät palaamaan mantereelle vasta seuraavana keväänä. Heidän on siis mukauduttava tiukasti säänneltyyn yhteisöön, mikä osoittautuu erityisen hankalaksi rämäpäiselle Björkille. Lisäksi saarella alkaa ilmetä ilkivaltaa ja esineitä katoaa salaperäisesti.

Tiukkarajaisen yhteisön kuvaus ei ole aivan uskottavimmasta päästä, mutta romaani onkin omalakinen. Saari tapahtumapaikkana tuo tarinaan luontevaa survivalistista henkeä, mikä on tuttua jo Robinson Crusoesta.

Romaani kuvaa myös ilmastonmuutosta. Saaren elinolot ovat vaikeutuneet: jääkarhut kulkeutuvat jäälautoilla lähemmäs asutusta mannerjäiden sulaessa ja saaren asukkaat joutuvat miettimään kaikki tarpeensa hyvin tarkkaan pärjätäkseen talven yli. Selviytymiseen tarvitaan kaikkien saarelaisten yhteistyötä sekä erityistaitoja.

Asukkaiden välisen solidaarisuuden ja vastuuntunnon kuvauksessa on jotakin hyvin kaunista, mutta samalla nämä erityispiirteet tekevät yhteisöstä ulkopuolisen kannalta vaikeasti lähestyttävän. Romaanin edetessä pitkään saarella asuneiden ja tulokkaiden näkemykset toisistaan alkavat vähitellen avartua. Björkin sisu ja siekailemattomuus ovat lopulta tarpeen, kun saarelaiset tarkistavat piintyneitä asenteitaan.

Romaanin alussa antisankarin kaltaisen Björkin rosoinen luonnekuva koettelee lukijan kärsivällisyyttä. Tytön tohelomaisuus ja hauskat sutkautukset tuovat romaaniin onneksi myös huumoria, jonka Marjakaisa Matthíassonin suomennos tallentaa hienosti.

Emmi Ketonen