Satumainen sisarpuoli

Tittamari Marttisen ja Johanna Ilanderin kuvakirjassa eskari-ikäinen Jusa huomaa kaiken muuttuvan, kun kotiin muuttavat äidin uusi puoliso Outa ja tämän tytär Kirsikka. Leikki-ikäinen bonussisko on pyörremyrsky, joka työntää nenänsä akvaarioon ja pehmolelut pesukoneen uumeniin. Aikuiset sulkeutuvat omaan maailmaansa milloin umpirakastuneina, milloin mustasukkaisina entisistä puolisoista.

Perheen ja sukupuolten kuvaus on ilahduttavan moniäänistä. Outan ja Jusan sukupuolia ei määritellä ja äitikin pukee aamuisin solmion ja lähtee toimistoon.

Marttisen teksti tavoittaa mietteliään Jusan äänen hyvin. Ilanderin värikäs kuvitus kiinnittää huomion yksityiskohtiin, Outan tatuoinneista äidin kitaran tarroihin.

Uusperheen synnytyskivut jäävät lopulta lieviksi. Jusan painajaisuni huoneen valtaavista eläimistä väistyy, kun Kirsikasta tulee sydänystävä ja riidatkin sulavat nauruksi. Mutta onko eläinten kanssa jutteleva, vaarin ajatuksia lukeva bonussisko jopa liian satumainen sisarpuoli? Ehkä pyörremyrsky olisi voinut välillä puhjeta myös rajuilmaksi.

Silja Vuorikuru