Satu, joka tekee mahdottoman mahdolliseksi

Vilja-Tuulia Huotarisen ja Anna Emilia Laitisen kuvakirja Vuori, joka juoksi on kuin runo sadun muodossa. Herkän kaunis kirja kutsuu lukijaa pysähtymään, pohtimaan rivien väliin jääviä merkityksiä ja viivähtämään kuulaiden akvarellien äärellä. Minulle lukukokemus oli kuin rauhoittava mindfullness-harjoitus.
Pinnan alle kätkeytyy myös jotakin terävää, jopa riemullisen vapauttavaa. Allegorinen tarina ravistelee totunnaisia ajatustapoja ja haastaa lukijaa miettimään, olisiko mahdotonkin mahdollista. Kirja kysyy lukijaltaan: jos vuori voi juosta, mihin sinä pystyt?
Vuori, joka juoksi kertoo tarinan nuoresta vuoresta, joka saa kuulla vanhalta vuorelta, että kaikilla vuorilla on oma paikkansa maailmassa. Kun vuori katselee liikkuvia eläimiä, se alkaa pohtia, miksi vuoret eivät juokse. Vanhalla vuorella on vastaus valmiina: vuorilla ei ole jalkoja.
Mutta nuori vuori päättää kasvattaa jalat ja alkaa juosta. Se huomaa, ettei sillä ole vain yhtä paikkaa maailmassa, vaan monta erilaista paikkaa ja tehtävää. Se voi tarjota hevoslaumalle suojan myrskyn keskellä, ihmisille huviretkikohteen ja lunneille pesimäpaikan.
Viisas tarina johdattelee pohtimaan suurta kysymystä: mikä on tarkoitukseni ja paikkani maailmassa? Satu haluaa laajentaa lukijan horisonttia – kun yksi tehtävä on täytetty, voi ottaa jalat alleen ja juosta kohti seuraavaa. On sekä itseä että muita. Jokainen vuori alkaa murentua, jos on ollut liian kauan paikallaan.
Huotarisen lyyrikon ääni kuultaa tekstistä. ”Vuoren päälaelta laskeutui puro kuin sininen tukka” ja kaupunkilaiset ikävöivät pois juossutta vuorta ”samalla tavalla kuin suuria unelmia ikävöidään”. Taidokas teksti vetoaa sekä lapseen että aikuiseen.
Laitinen on herättänyt tarinan henkiin herkin siveltimenvedoin, joissa hehkuvat sateenkaaren pastelliset värit. Värit vievät sadun maailmaan, pois arkisesta ja tavallisesta, ja saavat katseen kiinnittymään taivaalle, jossa kuvastuvat kaikki unelmat ja mahdollisuudet. Jotain erityistä symboliikkaa liittynee siihenkin, että vaikka muut vuoret ovat kauttaaltaan sinisävyisiä, niin juoksevan vuoren rinteet loistavat monivärisinä.

Anna Pölkki