Sanailotulitusta ja agenttihommia

Joitakin vuosia sitten uutisoitiin leikkimielisestä selvityksestä, jossa maailman kaupunkeja oli listattu järjestykseen ns. hipsteri-indeksin perusteella. Hyvä sijoitus listalla vaati esimerkiksi sitä, että kaupungissa
oli paljon levykauppoja, kasvisravintoloita ja design-putiikkeja. Vinyylilevyt, vegaaniruokavalio ja skandinaavinen ”disain” mainitaan myös Tomi Kontion mainiossa lastenromaanissa, jossa urbaaniin
elämänmenoon liittyvästä ilmiöstä revitään runsaasti hupia.

Tarina käynnistyy, kun neljäsluokkalaisen Nuutin koulukaveri töräyttää pojalle varmana tietona, että tämän isä on hipsteri. Nuutti ei ole moisesta kuullutkaan, vaikka kieltämättä isään sopivat Selman mainitsemat tuntomerkit: pitkä parta, ”kustoopipo” ja outo polkupyörä kulkupelinä.

Määrityksestä ei kuitenkaan voi olla täysin varma, ja kaverukset päättävät selvittää asiaa tarkemmin
vakoilemalla Nuutin isää. Tutkimusten vuoksi agentit Hilla ja Mansikka joutuvat olemaan koulusta luvatta poissa, mistä tietysti seuraa erinäisiä hankaluuksia, esimerkiksi rehtorin puhuttelu.

Hiukan päälle satasivuinen, ilmava teos on tulvillaan iloa ja leikkisyyttä, mutta taustalla on surumielinen
vire. Nuutin äiti on kuollut ja poika elää kaksin isänsä kanssa. Isän ja pojan välinen suhde
on onneksi luonteva ja lämmin. Yhdessäolossa on ymmärrystä ja lempeää keskinäistä naljailua.

Iso osa teoksen huumorista nousee hupaisista ja notkeista sanaleikeistä ja kielipeleistä, jotka assosioivat
välillä hyvinkin villisti. Kieltä maistellaan ja makustellaan sana- ja äännetasolla. Kielikieputus pääsee oikeuksiinsa erityisesti ääneen luettuna. Kirja sopiikin aikuisen ja lapsen yhteiseksi kirjanautinnoksi.

Lastenromaanissa on runsaasti tasoja, joista osa aukenee paremmin aikuiselle, osa puree todennäköisemmin
lapsiin. Aikuista kiehtovat luultavasti tarkat havainnot tämän päivän arjesta, lapsi varmasti viehättyy vakoilutarinasta ja hullunkurisesta sanailusta.

Elina Warstan mustavalkoinen, punertavilla sävyillä ryyditetty piirroskuvitus rytmittää sopivasti tekstiä. Levolliset kuvat myös rauhoittavat pirskahtelevaa tarinaa.

Marjo Jääskä