Runorieskaa pienille

Runot ja lorut tekevät vauvoille ja taaperoille hyvää: huvittavat ja rauhoittavat, helpottavat arkirutiineja ja edistävät kielen ja motoriikan kehitystä. Hyvä siis, että pienillekin on tarjolla runorieskaa, myös iskun- ja imeskelynkestävinä pahvikirjoina, kuten seuraavat kolme teosta.

Sanna Pelliccionin Onnin vauvaloruja ja Elina Pullin Lorukylpy alkavat aikuisnäkökulmasta eli vauvan ihastelulla. Pelliccioni havainnoi vauvan olemusta: ”Vastasyntynyt hohtaa: / koivunsilmuja, / aamukastetta, /hopeisen yön saloja. // Vauva maistuu / mansikalta, / lumelta / ja teeltä.” Pulli tunnelmoi: ”Ollaan tässä sylityksin, /leikitellään vähän. / Katseesi aito ihana / tuo onnen juuri tähän.” Jatkossa kumpikin seuraa lapsen päivää pukemisineen, syömisineen ja kylpemisineen nukahtamiseen asti. Pelliccioni kuvaa sievistelemättä myös pottahommia: ”Ai niin se on totta: /meilläkin on potta. / Kun minä kirjaa luen, /pissa sanoo: tulen. /Pikku Onnin iso ilo / kakkaa tuli melkein kilo.

Pullilla tunnelma on hellittelevämpi kuin Pelliccionilla. Hän korostaa läheisyyttä ja liittää joka runoon myös ohjeen vanhemmille. Pukeutumisrunoa höystää neuvo: ”Lue lorua usein, kun puet vauvaa. Tutut säkeet rauhoittavat pienokaista.” Pellicionin selkeät piirroskuvat noudattavat muiden Onni-kirjojen tuttua tyyliä; Pullin kirjaan Matti Pikkujämsä on luonut värikkäitä ja iloisia potretteja eläinvauvoista vanhempineen.

Sanna Jaatisen toimittama Tähtitossu on pieni antologia, joka sisältää taaperoille ja vähän isommillekin sopivia loruja ja runoja Kaarina Helakisalta, Jukka Itkoselta, Inkeri Karvoselta ja Laura Ruohoselta sekä suomalaisia kansanrunoja. Edellisiin kirjoihin verrattuna Tähtitossussa on menoa ja meininkiä. Helakisan lorussa puetaan vauhdilla: ”Hih hih hihat, / hoh hoh housut! / Hah hah hattu / punainen kuin vattu!” Leipomishommissa tavataan Ruohosen suklaasikaria poltteleva Pullakeisari, ja hänen sikarunossaan irvistelee karmea räyhäpiirakka. Myös Johanna Lumpeen kuvituksessa on villiä vipinää, mutta kirjan lopussa sekä teksti että kuvat rauhoittuvat ja vievät unten maille.

Maaret Kallion Saatan sinut unille on myös käyttölyriikkaa. Jokaisessa runossa rauhoitetaan jokin eläinlapsi – mm. valas, kettu, karhu ja siili – turvallisesti nukkumaan: ”Saatan sinut unille, / satujen silkkisiiville, / laulun lempeille aalloille. / / Kellin, hellin nukuksiin / tassutellen unelmiin.” Kati Vuorennon kuvat, joissa yhdistyvät taidokas kynänjälki ja lempeä pastelliväritys, tavoittavat saman tyynen ja lämpimän tunnelman.

Ruotsinkielisille muksuille on tarjolla huumoria ja luovaa runoleikkiä. Nina Granin esikoisteos Dikter för små öron alkaa pajunkissasta, ja jatkossa seuraa runoja sekä oikeista että keksityistä eläimistä, joita ovat mm. Sjöhästen, Apekatten, Lippsillen ja De tre masketörerna. Takakannessa on ylimääräinen runo pienten unelmista. Runoissa on riimillisiä ja riimittömiä ja tunnelmat vaihtelevat riehakkaasta surumieliseen.

Runojen eläimet edustavat pikkulapsia erilaisine luonteineen ja eri tilanteissa. Joukossa on myös hellyttävä Pusukurkku: ”Pussgurkan är glad och trind / liten, ivrig, söt / Pussen borras mot din kind / intensiv och blöt”. Sekä hauskojen tekstien että Manderin hulvattoman kuvituksen takia toivoisi, että kirja saataisiin myös suomeksi – vaikka kääntäminen ei liene ihan helppoa.

Tuula Korolainen