Runon matkaan, jalla jalla!

Suomalainen lastenrunous voi hyvin: joka vuosi tulee uutta ja aiheiden kirjo on laaja. Jotain tuntuu silti puuttuneen, koska evankelisluterilainen kirkko ja Teos-kustantamo hakivat 2021 kilpailulla runoja nykylasten moniäänisestä maailmasta. Runoista toivottiin myös tukea katsomuskasvatukseen ja elämänkysymysten pohdintaan. Kilpailun sadosta julkaistussa valikoimassa liikutaan laajalla skaalalla kotipihalta avaruuteen. Henkilöihin kuuluvat niin monikulttuuriset lapset ja pihagrillaajat kuin oikeat ja keksityt eläimetkin. Kirjoittajissa on sekä ammattilaisia että amatöörejä, mikä näkyy myös runoissa: osa on sisällöltään ja muodoltaan viimeisteltyjä, osa olisi hyötynyt pienestä editoinnista. Kirjoittajien nimet on oudosti pantu vain sisällysluetteloon, mikä ärsyttää lukiessa ja on myös tekijänoikeusriski: ilman kirjoittajan nimeä runot ajautuvat helpommin luvattomasti nettisivuille.
Moni runo kertoo tutusti ystävyydestä. Riikka Uljas-Bärmanin runossa ”Auri, Badra ja Cad” kuvataan hauskasti ”seittiä”, joka sitoo lapset arjessaan yhteen niin, että ”jos tulisi vedenpaisumus tai maanvyörymä / sähkö loppuisi ja olisi pimeää kuin myyräntunnelissa”, he selviäisivät, käsi kädessä. Liikuttava on myös Jaakko Tikkasen runo ”Vesinokkaeläin”, jossa kertoja haaveilee tuon aran otuksen näkemisestä ja päätyy onnenhetkeen tähtien alla.
Tuoretta otetta edustavat jotkin kaupunkikuvat ja pohdiskelevat runot. Voittajarunossa ”Kävin kerran Käpylässä” Anni Tanskanen vie letkeälle retkelle läpi Helsingin. Etnisyys pilkahtelee ruokien nimissä ja tervehdyksissä: ”– – menin metrolla, taksilla / rattailla kaksilla / räminällä ratikalla / tule mukaan, jalla jalla!” Runossaan ”Pim pom soittaa kirkonkello” Kaisa Raittila kutsuu eri uskontojen pyhäköihin, ja toisessa runossaan hän kyselee mm: ”Missä on rohkeuden pesä? / Sattuuko rakastaa toista / Taipuuko sovinnon mieli?” Monissa runoissa pohditaan pyhää ja hyvää ja etsitään kauneutta ja hiljaisuutta.
Kaunis on myös Marjo Nygårdin muhkea kuvitus, jossa on runsaasti luontoa ja symboliikka mutta ihmisiä turhan vähän. Kirja tarjoaa
kuitenkin antoisia hetkiä sekä leikki-ikäisille että kyseleville koululaisille.

Tuula Korolainen