Rosvoelämää

Vorot ja roistot ovat lastenkirjoissa melko suosittuja hahmoja: mieleen tulee helposti esimerkiksi
Siri Kolun Me Rosvolat -sarja sekä klassikoista Thorbjørn Egnerin Kasper, Jesper ja Joonatan:
kolme iloista rosvoa.

Anders Sparringin kirjoittamat ja Per Gustavssonin kuvittamat nelihenkisestä Vorosen perheestä kertovat
lastenromaanit ovat oiva lisä rosvotarinoiden joukkoon. Roistoperheen hämärähommista on tähän mennessä julkaistu viisi teosta, joista kolme on jo saatu myös suomeksi.

Ensimmäisessä osassa Voroset tavoittelevat valtavaa piparminttutikkaria, toisessa yritetään ryöstää arvokas kultatimantti. Kolmas osa on lähtökohdiltaan hiukan erilainen, sillä perhe ei tällä kerralla suunnittele uutta ryöstökeikkaa, vaan jännitys kiertyy lemmikkikoira Kyttää uhkaavan tapahtumaketjun ympärille.

Seikkailu käynnistyy, kun kotikulmille ilmaantuu vierasta virkavaltaa, joka on kummallisen kiinnostunut
koirista ja niiden hankintatavoista. Myös Vorosten Kyttä joutuu epäilyksenalaiseksi. Koiran suojeleminen vaatii perheeltä paljon juksausta ja valepukuja sekä nopeita jalkoja ja aivoja. Jopa perheen musta lammas, umpirehellinen Niilo-poikakin osoittaa, että osaa tarpeen vaatiessa hämätä ja olla ovela.

Napakan mittaisessa ja vilkasliikkeisessä teoksessa on samanlaista kepeyttä ja irtonaisuutta kuin esimerkiksi Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjassa. Kiitos tästä kuuluu myös suomentaja Raija Rintamäelle.

Lämpöä ja huumoriakin on mukana. Hupaisaa on se, miten rosvoperheen jäsenet huijaavat jatkuvasti myös toinen toisiaan. Niiloa lukuun ottamatta kenenkään sanaan ei voi luottaa ja sormet ovat alituiseen selän takana ristissä.

Runsaassa kuvituksessa riittää vauhtia ja paikoin leikitellään hauskasti vinksahtaneilla perspektiiveillä ja mittasuhteilla. Erityisen riemastuttava on kohtaus, jossa tarina etenee hetken ajan sarjakuvana. Tämän tapaista kuvan ja tekstin yhteispeliä olisi voinut olla enemmänkin.

Marjo Jääskä