Rosoisia novelleja nuorille

Novelli on helposti lähestyttävä muoto etenkin niille nuorille, joille lukeminen ei ole tuttu harrastus. Nuorille suunnatut novellikokoelmat madaltavat kynnystä tarttua myöhemmin kokonaiseen kirjaan.

Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittama Likainen tusina on jatkoa vuonna 2018 ilmestyneelle Tusina-antologialle, jonka novellit suunniteltiin tilaustyönä lukemistoksi nuorille ja nuorille aikuisille. Tusina on levinnyt Lukuklaani-kirjapaketissa laajasti Suomen yläkouluihin.

Likainen tusina ei juuri eroa aiemman kokoelman päämääristä, mutta tällä kertaa kirjoittajille annettu yhteinen teema rajaa antologiaa. Likaisuus saa novelleissa monenlaisia muotoja: Kirsti Kurosen säenovellissa puhujan kokema kateus tuntuu niin väärältä ja ”likaiselta”, että siitä on vaikea puhua. Terhi Rannelan itsepuolustuslajin harrastamista käsittelevä novelli puolestaan on niin täynnä eritteitä, verta ja hikeä, että energian voi paikoin tuntea sykkivän tekstin pulssissakin.

On myös novelleja, joissa lukija joutuu pohdiskelemaan ja tulkitsemaan, miten kirjoittaja oikeastaan on lähestynyt teemaa. Matti Laineen ja Reidar Palmgrenin novelleissa päähenkilö joutuu altistamaan itsensä vaaralle ja uhmaamaan omia moraalikäsityksiään tavoitellessaan jotain suurempaa ja yhteistä hyvää.

Antologian novelleissa on myös kiinnostavaa vaihtelevuutta. Kukin kirjailija uskoo omaan tyyliinsä niin rakenteen kuin aiheen osalta. Salla Simukan merenneitonovellista löytyy queer-näkökulmaa, Tapani Bagge kirjoittaa lännenkertomusta selkokielellä ja Sirpa Kähkönen luottaa historian peilaavan parhaiten nykypäivää.

Likaisen tusinan novellien kaltaista rosoisuutta löytyy myös Nadja Sumasen novellikokoelmasta Sade on kaikille sama. Siinä novellit ovat itsenäisiä, mutta kiinnittyvät vahvasti samaan maailmaan. Toisen novellin sivuhahmo voikin nousta toisessa pääosaan.

Sumasen novellit kuvaavat samastuttavasti nykynuoren arkea, vaikka usein tapahtumat kärjistyvät ja vinksahtavat sivuraiteille niin, ettei niiden eskaloitumista voikaan enää estää. Niissä kurkistetaan tavanomaisen ja sovinnaisen rajojen ulkopuolelle, siihen, mitä laatikon ulkopuolella tapahtuu.

Novellien keskushenkilöt kokevat usein olevansa sivullisia. Keskiössä ovat henkilöiden tuntemat inhimilliset tunteet ja niiden kanssa eläminen. On kateutta, häpeää, pelkoa, surua ja inhoa sekä päätöntä ihastumisen ja hetken huumaa.

Lyhyet novellit saavat helposti aikaan ahmimisreaktion. Vaikka novellit käsittelevät kipeitäkin aiheita, ne tekevät sen lohdullisesti ja toiveikkain mielin. Ikäviä tunteita ei voi ohittaa, mutta niihin ei myöskään jäädä vellomaan. Molemmissa kokoelmissa on kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri. Novellit sallivat nuorelle tilan tuntea ja pohtia omia ajatuksiaan ja tunteitaan.

Emmi Ketonen