Retkiä suoluonnossa

Biologi, toimittaja ja akvarellitaiteilija Suvi Vehmanen on kirjoittanut monta Lapsen omaa luontokirjaa, joissa hän kertoo luonnosta lämpimästi ja luonnontieteellisesti paikkansa pitävällä tavalla. Suomen tietokirjailijat palkitsi Vehmasen vuonna 2012 Tietopöllöllä. Kuvittajana oli Laila Nevakivi, jonka piirroksista monet ovat yksityiskohdissaan määritysoppaiden tasoa.

Suon aarteita -kirjan Vehmanen on kirjoittamisen lisäksi kuvittanut omilla akvarelleillaan. Hän käyttää monin paikoin voimakkaita värejä ja leveitä vetoja, monista kasveista on kuitenkin kauniita ja tarkkoja kuvia.

Kun kyseessä on aika pienille lapsille suunnattu satu- ja luontokirja, siinä on mielestäni aivan liian paljon kasvi-, sieni- ja eläinlajeja, jopa mikrobeja, kaikkiaan yli 150 nimettyä lajia. Joukossa on maallikolle tuntemattomia lajeja eikä niitä kirjan avulla pysty määrittämään. En oikein usko tällaisen biologisen nimimäärän herättävän myönteistä uteliaisuutta luontoa kohtaan. Joidenkin selkärangattomien nimet ovat myös hirmuisen vaikeita: ruoppakirppulude, kyklooppihankajalkainen, kolmioriippuhämähäkki. Kirjassa on monenlaisia asiatietoja esimerkiksi suotyypeistä ja soiden luonnonoloista. Soiden kasviston ja linnuston runsaus ja monipuolisuus nousevat vahvasti esille.

Sadun päähenkilöitä ovat Suo-Ukko Hompoti Pompeli, kauniit keijut Karpalo ja Suokukka sekä kaksi peikkopoikaa. Heidän ympärilleen punottu tarina kuvaa suon elämää keväästä syksyyn, jona aikana suoluonto muuttuu monin tavoin. Tapahtumat kietoutuvat suohon kätketyn aarrearkun ympärille. Monien ja aika monimutkaisten vaiheiden ja tapahtumien jälkeen arkku avataan. Siinä ei ole kultaa, timantteja eikä koruja vaan kauniista langoista tehtyjä tarinakeriä. Ne levittäytyvät eri puolille suota, ja niistä purkautuvia satuja luonnonystävät voivat suoretkillään pysähtyä kuuntelemaan. Kiehtova ajatus!

Kirjan lopussa on kymmenkunnan luvun Tarina-arkku, pieni suosanasto ja lajiluettelo.

Matti Leinonen