Rento Italia-jännäri

Metalliveljet-kirjoista tunnetun Antti Halmeen Mafiakesä avaa uuden sarjan, jossa päähenkilönä seikkailee kuusitoistavuotias Artturi Routa. Sarjan ensimmäisessä tarinassa poika pääsee rapututkijaisänsä ja tämän vaaleanpunaisiin verhoutuvan, shoppailua rakastavan naisystävän kanssa lomailemaan Sisiliaan.

Artturi kotiutuu upeisiin maisemiin nopeasti ja tutustuu Roomassa asuviin kaksosiin Lucaan ja Lunaan sekä irlantilaistyttö Mollyyn. Raukeat piknikit, kahviloissa istuskelu ja rantabileet saavat kuitenkin väistyä, kun nelikko huomaa olevansa keskellä sisilialaistyylistä selviytymiskamppailua, johon sotkeutuvat ainakin kovia kokenut teinityttö Sofia, Tulen Liskoiksi itseään kutsuva metsäjengi sekä Ciancianin mafiaperhe. 

Artturi kavereineen joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin, mutta tapahtumat on kuvattu sen verran miedosti, että ahdistus jää siedettävälle tasolle. Ratkaisevalla hetkellä nuoret saavat apua myös virallisemmalta taholta, ja Artturi saa huomata, että kaikki mafiosoilta vaikuttavat, uhkaa huokuvat henkilöt eivät sittenkään ole liikkeellä pahoissa aikeissa. 

Italiassa kun ollaan, tarinan keskeisessä osassa on myös ruoka. Espressopannu korisee, eväskorin antimet kirvoittavat ihastuneita huudahduksia ja jäätelö maistuu. Juonen käänteet ovat nykymalliin huomattavasti rajumpia kuin Enid Blytonilla aikanaan, mutta jonkinlaisena silmäniskuna Viisikoille tätä runsasta ruokapuhetta voi ilman muuta pitää.

Halmeen tyylilajina on hengästyttävä, miltei huohottava minämuotoinen tarinankerronta, josta ei letkeyttä ja kekseliäitä sanankäänteitä puutu. Kirjailijan ammatin ohella Halme työskentelee mainostoimistossa tekstin suunnittelijana, mikä varmasti selittää välillä aika runsaana kukkivaa verbaaliakrobatiaa.

Nuorten yltiörentoa puhetapaa imitoidaan ja tavoitellaan jo siinä määrin, että lopputulos alkaa tuntua aavistuksen epäuskottavalta. Jaksaako kukaan jatkuvasti repiä huumoria vaikkapa äitipuolikokelaan nimestä, tavoista, pukeutumisesta ja olemuksesta? Oli miten oli, hauskaa tällaisen virtuoosin taidonnäytteiden lukeminen tietysti on!

Marjo Jääskä