Puiden puolesta

Magda Mustalintu elää äitinsä kanssa Poppelilaaksossa. Anja Portinin saturomaanissa pahuutta edustavat metsähakkuut: laittomista hakkuista seuraa maanvyörymä, joka koituu Magdan äidin kohtaloksi. Magda jää yksin koiransa Kastanjan kanssa ja päättää lähteä etsimään tätiään, jota ei koskaan ole tavannut.

Poppelilaakson lähellä nousee sankan sumun peittämä Usvavuori. Magdaa on varoitettu eksymästä sumuun, mutta sinne tyttö kuitenkin eksyy koiransa kanssa. Sumun takaa paljastuu sumupuita ja kylä, jossa ihmiset elävät eristyksissä sumun alapuolisesta maailmasta. He ovat yhteydessä luontoon ja heillä on aivan erityinen suhde puihin. Magda saa uusia ystäviä, mutta kohtaa myös kyräilyä ja ulkopuolisia kohtaan suunnattua epäluuloa.

Sumupuiden kirja on saturomaani, eikä se siksi yritäkään olla erityisen todenmukainen. Se on kiehtova, ajaton seikkailu, jolla on myös opettavainen juonteensa. Puiden tärkeys ja luonnon kanssa harmoniassa eläminen korostuvat vahvasti. Kirjan viestinä on, että puiden tuhoaminen nopeiden voittojen tavoittelemiseksi on tuhoisaa koko biosfäärille.

Sumupuiden kirja on tuhdin kokoinen lukupaketti, johon taitavat lukijat varmasti uppoutuvat nautiskellen. Alku on synkänpuoleinen, mutta sen jälkeen tarina vetää kyllä mukaansa, kun Magda pääsee tutustumaan elämään sumupuiden keskellä. Kirjassa on vain kymmenkunta Paula Melan tyylikästä piirrosta, mutta nekin luovat kyllä tunnelmaa.

Mikko Saari