Puhutaan siitä, mistä on vaikea puhua

Peliriippuvuus on iso ilmiö. En voi puhuu nyt aloittaa kirjailija ja nuorisopsykologi Henna Helmi Heinosen uuden Hajalla-sarjan, jossa tullaan käsittelemään erilaisia mielenterveyteen liittyviä teemoja. Miron tarina sopii peliriippuvuusteeman esiin nostajaksi. Päähenkilö Miro selviää koska hänen tukenaan on äiti, joka kuuntelee oikeasti ja tukee poikaansa kohti terapiaa ja koulutaukoa. Miten selviävät muut? Siitä kannattaisi keskustella lisää ja tämä kirja voi toimia sen keskustelun avauksena.

Mirolla on työ, joka ei tunnu oikealta työltä, sillä se on isäpuolen työpaikalla. Lisäksi Mirolla on jo melkein tyttöystävä, jonka kanssa hän tosin hengaa aika harvoin, koska tyttö asuu toisessa kaupungissa. Miron reaalimaailman muut ystävät ovat jääneet parin vuoden aikana. Miron isä on kuollut vuosia aiemmin kolarissa ja vaikuttaa siltä, että Miro on käsitellyt asiaa lähinnä pintapuolisesti. Tunteet eivät oikein tunnu miltään, mutta pelaaminen tuntuu hyvältä.

Kolmeen osaan jaettu kirja kertoo Miron tarinan ylioppilasjuhlista kohti seuraavaa vuotta, joka koostuu pääosin pelaamisesta ja lyhyistä keskusteluista tyttöystävän, äidin ja isäpuolen kanssa. Ensimmäinen osa käsittelee pelimaailmaan katoamista, toinen osa sairauden tunnistamista ja hoitoa ja kolmas osa toipumista.

Miron elämä tuntuu hyvin tyhjältä ja sen tyhjyyden täyttää juuri pelaaminen. Tämä tiivistyy lauseessa: ”Pelissä ei olla kukaan, se on porukan ydinkäsky.” Miro pelaa jotakin Counter Striken kaltaista sotapeliä ja koukuttuu voitonhuumaan sekä siihen, miten pelaaminen vie pois reaalimaailman kivut ja ajatukset. Heinonen nostaa ansiokkaasti esiin juuri päähenkilön kipuilut, vähäsanaisuuden sekä masennuksen kehittymisen. Peliriippuvuus eristää Miroa muusta maailmasta, ja tämä näkyy myös vähentyneenä kommunikointina.

Heinosen kieli ja tapahtumien kuvaus on selkeää, luvut ovat sopivan mittaisia ja juoni etenee uskottavasti, ensin kohti huonompaa ja lopulta kohti parempaa. Myös dialogi toimii hyvin.

Yhden pelin maailman avaamisen lisäksi olisi kuitenkin ollut tärkeää avata lukijalle lisää sitä, mikä erilaisissa pelimaailmoissa vetää niin vahvasti puoleensa. Näin olisi voitu vielä nykyistä enemmän syventää teemaa ja mahdollisesti löytää lisää keskustelun avaimia, jotka saattavat olla hukassa.

Mia Lempinen