Pois ikuisesta syksystä

J. S. Meresmaa on tunnettu ja suosittu kirjailija, joka on kirjoittanut sekä lapsille että vanhemmille lukijoille. Hänen tuotantonsa ulottuu laajasta fantasiasarjasta lyhytproosaan ja säeromaaneihin. Kaksiosainen Rauniara-sarja sijoittuu fantasiamaailmaan ja sisältää monenlaisia luontoon, valtaan ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Rauniaran valtio on tiukasti säännelty. Maata johtaa Kuningatar, jonka palatsi on kaupungin keskus. Maaseutu on jaettu lohkoihin, joista kukin keskittyy tiettyyn tuotantoon. Ammatit kulkevat suvuissa, ja jos joku haluaa vaihtaa alaa, pitää avioitua tai siirtyä ottolapseksi toiseen sukuun. Köyhien perheiden lapsista osa voi lähteä kiertolaisiksi etsimään omaa paikkaansa.

Kirjoissa on kaksi keskushenkilöä. Heistä toinen, Malka, on lähtenyt kaupungista ja vaeltanut kiertolaisena. Hän on tehnyt monenlaista ennen kuin on päätynyt Hellantian tietäjän oppiin metsätilalle. Nyt Malka tuntee olevansa oikeassa paikassa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hän osuu näkemään, miten ylhäisöön kuuluva ratsastaja jättää pikkulapsen kuolemaan metsään.

Toinen päähenkilö Arona Pohtovius nuorempi on eloseppä kuten hänen äitinsä. Elosepät valmistavat elovaskesta eläviä olentoja, elontoja. Rauniaran alkuperäiset eläimet vähenevät vuosi vuodelta, mutta kiinnostavat ja huomionarvoiset eläimet korvataan elonnoilla, jotka ovat keinotekoisesta syntyperästään huolimatta täysin alkuperäisten kaltaisia. Elontoja ovat myös tarvaat, kookkaat sarvipäiset sotilaat ja vartijat.

Aronan työnä on valmistaa lintuja, joiden puuttuminen sai kaupunkilaiset joksikin aikaa hämmennyksiin. Aronan isä ja veljet ovat kelloseppiä, jotka osaavat huolehtia myös kaupungin tärkeästä kellokoneistosta. Koneistoa huolletaan aina Vuodenyönä, johon myöhäinen syksy päättyy ja jonka jälkeen alkaa jälleen uusi syksy.

Rauniarassa on siis selvästi jotain vialla. Ongelma on vain siinä, ettei juuri kukaan erikoisemmin ihmettele vuodenaikojen vähenemistä ja eläinten häviämistä. Paljon tietoa on salattu ja korvattu monenlaisilla uskomuksilla.

Kirjojen viehättävät nimet vihjaavat siihen, että ensimmäisessä osassa keskeisinä toimijoina ovat naiset, toisessa osassa tärkeissä rooleissa on myös miehiä. Kukaan ei kuitenkaan yksin pysty muuttamaan asioita. Loppujen lopuksi löytyy monia, joiden mielestä kaikki ei ole kohdallaan, ja toiminnassa on mukana suuri joukko vallankumouksellisia, jotka haluavat muuttaa maailmansa paremmaksi.

Rauniaran tarinaa voi lukea viihdyttävinä fantasiakirjoina ja nauttia tarinan jännittävistä käänteistä. Itse luin kirjat peräkkäin saman tarinan osina, ja sellaisena ne mielestäni toimivat parhaiten. Erityisesti kakkososassa nousevat esille suuret kysymykset ihmisyydestä ja ihmisen oikeudesta hallita maailmaa. Kirjoissa voi nähdä myös pelottavia yhtymäkohtia omaan maailmaamme. Ihmisten itsekkäät halut ja toimet vaikuttavat sekä luontoon että yhteiskuntaan. Kun kaikki tapahtuu vähitellen ja ilman suurempaa hälyä, siihen ei osata kiinnittää huomiota.

Merja Leppälahti