Piilottelua

Tiukun perhe käy vuosittain vaeltamassa syrjäisellä seudulla, jossa ei ole vaaraa kohdata muita ihmisiä. Muuten he pysyttelevät kotona, neljän seinän sisällä, välttäen kaikkia ihmiskontakteja. Tämä siksi, että heillä on kykyjä, jotka eivät saa missään tapauksessa paljastua.

Vanhempien pahin pelko on, että perheenjäsenet joutuisivat erotetuksi toisistaan ja päätyisivät laboratorioon tutkittaviksi koe-eläinten tapaan. Äiti on myös vihjannut muista vihamielisistä tahoista, jotka voisivat haavoittaa heitä. Tämän vuoksi kaikki tarvittava tilataan ovelle, jota raotetaan niin vähän kuin mahdollista. Perheen tyttäret käyvät kuitenkin tavallista koulua. Se on raskasta, koska heidän täytyy keskittyä siihen, etteivät paljasta mitään. Kun vanhemmat aavistelevat jonkun epäilysten heränneen, perhe muuttaa nopeasti uuteen paikkaan.

Tiuku on menossa kolmannelle luokalle uuteen kouluun. Uuden kodin pihalla on lapsia, ja Tiuku haluaisi liittyä heidän joukkoonsa. Vanhempien huoli kasvaa, kun Tiuku alkaa käydä ulkona, ja vieläpä pääsee mukaan toisten lasten leikkeihin. Pystyisikö tyttö olemaan käyttämättä taitoaan? Ellei, koko perhe voi paljastua.

Jatkuvan pelon vuoksi Tiukun perhe on aina ulkopuolinen. Tiuku on kuitenkin kasvanut ikään, jossa oma perhe ei enää riitä. Vaikka kotona on vanhempien lisäksi isosisko ja pikkuveli, Tiuku kaipaa omia ystäviä ja uusia leikkejä. Hän kapinoi vanhempien auktoriteettia vastaan ja kyseenalaistaa heidän toimintansa. On selvää, että jossain vaiheessa Tiuku käyttää muiden lasten nähden kykyään liikutella punaisia esineitä niihin koskematta.  Koska kysymyksessä on lastenkirja, riskin ottaminen kannattaa ja Tiukun ja koko perheen elämänlaatu paranee.

Kirjaa voi lukea hauskana lastenfantasiana, mutta myös piilottelun ja salailun näkökulmasta. Monissa perheissä on asioita, joita ei mielellään haluta ulkopuolisten tietoon. Asioiden salassapito voi olla raskastakin, ja usein sanotaan totuuden vapauttavan. Niin käy myös Tiukun salaisuudessa, joka aloittaa uuden Värikkäät-fantasiasarjan.

Merja Leppälahti