Pienestä Numerosta iso haloo

Mimmu Tihisen lastenromaanin päähenkilö Petunia Suttinen on kerkeäväinen tyttö. Tytön uusperheessä on amerikkalainen isäpuoli ja sisarpuolet sekä tietenkin äiti. Isää hän tapaa usein lähiökahvilassa.

Petunia perustaa oman lehden, jonka nimi Pieni Numero on ideoitu todellisen, vähävaraisten tukemiseksi perustetun, katumyynnissä olevan Ison Numeron mukaan.

Isältä saatu päiväkirja innostaa Petuniaa kirjoittamaan havainnoistaan. Nurinkurista kyllä, lehden ensimmäisen numeron jutut sopisivat paremmin  intiimin päiväkirjan  sivuille kuin kaiken kansan luettaviksi. Alakoululainen ei osaa vielä erottaa yksityisen ja julkisen rajaa, mistä seuraa ongelmia lukijakunnan kanssa. Petunian lehden on tarkoitus raportoida Metsäkankaan lähiöelämää. Lukijapalautteen mukaan näkökulma on liiankin tarkka. Isä ei pidä esimerkiksi siitä, että joutuu mukaan säätiedotukseen: ”Kumisaappaat voi korjata ilmastointiteipillä, jos on ihan pakko. Isä kertoi, että teippi pysyy paremmin kiinni saappaan sisäpuolella, eikä se silloin myöskään näy muille.”

Tihinen kuvaa herkullisesti Petunian tunteita ja ratkaisumalleja kiperissä tilanteissa. Suurempienkin lehtien kannattaisi ottaa mallia tämän nuoren vaikuttajan ratkaisusta keskittyä lehden toisessa numerossa pelkästään ensimmäisen numeron tietojen oikaisuun! Samalla lukija voi seurata, miten Petunian suhtautuminen läheisiin ihmisiin muuttuu. Utelias vanha rouva onkin mukava eikä kiusaajia tarvitse vihata.

Mimmu Tihisen kirjoitustyyli on notkeaa. Huumori ei ole alleviivattua vaan kumpuaa päähenkilön tunteista ja elämänasenteesta. Kirja huokuu toivoa ja iloa siitä, että jokainen voi olla oman elämänsä Petunia ja sanoa sanottavansa vaikkapa oman lehden palstoilla.

Maria Ihonen