Pelottavan ajankohtainen trilogia

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala (1992), Kirsti Mäkisen suorasanainen Suomen lasten Kalevala (2002) ja Marko Raassinan strippisarjakuva Kalevala (2015) ovat kukin vuorollaan tehneet kansalliseepostamme
tutuksi uusille sukupolville ja epäilemättä onnistuneet siinä paremmin kuin äidinkielen tuntien vaka vanha käytäntö eli kalevalamittaisten säkeiden ääneen tankkaaminen.

Luetteloon kuuluu itseoikeutetusti tänä vuonna 30-vuotista kirjailijan uraa juhlivan Timo Parvelan Sammon vartijat -fantasiatrilogia, jonka ensimmäinen osa, Tuliterä, julkaistiin vuonna 2007. Se voitti Topelius-palkinnon ja oli ehdolla myös Lukuvarkaus-palkinnon saajaksi, mutta kirjailijan mittavassa tuotannossa sarja on jäänyt syyttä hieman varjoon.

Trilogiasta on onneksi tänä syksynä otettu uusintapainos. Varhaisnuorille suunnattu sarja on nyt jopa pelottavan ajankohtainen, ja sen käsittelemät teemat askarruttavat mieliä enemmän kuin ilmestymishetkellä, jolloin muuan Greta Thunberg oli vasta nelivuotias eikä Talvivaarasta oltu kuultu vielä sanaakaan.

Tarina käynnistyy eräänä epätavallisen kuivana ja kuumana kevätpäivänä. Lukukauden päättymistä odottavat  Ahti ja Ilmari ovat kuluneen vuoden aikana saaneet lukea hälyttäviä uutisia ilmastonmuutoksesta, mutta erinäisten värikkäiden sattumusten (rehtori tulee muun muassa lauletuksi suohon…)  jälkeen ystävyksille selviää, että kaiken takana on Kalevalan päivistä jatkunut hyvän ja pahan välinen kamppailu. Pohjolan väki on särkyneen Sammon kappaleita metsästäessään käynnistänyt avohakkuita ja perustanut luontoa tuhoavaan kaivoksen, mutta nyt jahti on päättymäisillään ja tilanne on muuttunut kriittiseksi. Jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee.

Maailma uhkaa tuhoutua, ellei kaksikko onnistu hankkimaan puuttuvia sirpaleita käsiinsä ennen Pohjolaa. Tehtävän suorittaakseen poikien on uhmattava hiisiarmeijaa, soudettava mustalla Tuonelan virralla ja vierailtava Antero Vipusen vatsassa. Sankarimme saavat avukseen muun muassa mestarivaras Jokkerin, vaikean äitisuhteen kanssa kipuilevan Saanan ja urhoollisen muinaissoturi Tieran. Lisäksi heillä on käytössään Väinämöisen kannel, mahtava taikaesine, joka tosin herättää soittajassaan pakkomielteenomaisia intohimoja, hieman J. R. R.  Tolkienin Sormuksen tapaan. Mutta onko siitäkään apua, kun Sammon vartijoiden on lopulta kohdattava Pohjolan pelätty Louhi?

Sarja imaisee mukaansa. Se on täynnä vauhtia, toimintaa ja jännitystä. Hetkittäin meno äityy synkäksi ja jopa traagiseksi. Kuolonuhreilta ei voida välttyä ja välillä ollaan likipitäen kauhukuvaston äärellä. Nokkela sanailu ja huumori keventävät kuitenkin mukavasti kokonaisuutta.

Lukukokemuksesta saanee enemmän irti, mikäli Kalevala on edes himpun verran tuttu, mutta sarjasta nauttiakseen ei tarvitse olla kansanrunouden asiantuntija. Sammon vartijat -trilogian avulla voisi elävöittää äidinkielen oppitunteja ja sarja toimisi oivana sisäänheittäjänä Kalevalan maailmaan. Parvelan syvyyksistä manaaman Iku-Turson tai taivaalle loihtiman kokko-linnun hirviömäiset hahmot ovat omiaan lisäämään lukijan kiinnostusta kansalliseepostamme kohtaan.

Klassikon voisi ottaa haltuunsa myös näin!

Matti Karjalainen