Paljon puhetta puista

Sinikka Piippo on kasvitieteilijä ja biologi, joka on tehnyt useita kirjoja aikuisille. Metsän lumo on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Teos on asiantunteva, mutta uusi kohderyhmä lienee aiheuttanut mitoitusongelmia: puita rakastava Piippo on langennut runsauden ansaan.

Ensimmäiset luvut kertovat puiden biologiasta, puukasvien historiasta, puulajeista ja metsätyypeistä. Ne Piippo on laatinut tutkijan tavoin: määritellyt, luokitellut ja kirjoittanut oppikirjamaisesti. Tieto on tiheää, ja teksti vilisee lajinimiä, tyyppejä ja termejä. Aikuisellakin on kaikessa sulattelemista saati lapsella.

Sivulta 48 lähtien teksti väljenee ja virkistyy, kun tulee aiheita, jotka tunnetusti kiinnostavat lapsia: puiden kasvuennätykset, myytti maailmanpuusta, puiden aistit ja metsien nykytila. Lisäksi Piippo kuvailee eri vuodenaikoja puiden, muun luonnon ja ihmisen näkökulmasta, ja lapset saavat myös tehtäviä. Heitä yllytetään mm. bongaamaan lintuja ja maistelemaan villivihanneksia. Kirjan lopussa on kiitettävästi lähdeluettelo ja hakemisto sekä lista kiinnostavista retkikohteista. Myös sanasto olisi ollut tarpeen, ja lapsille sopivia metsä- ja myös luontokirjoja olisi voinut vinkata.

Anu-Riikka Lampisen maalauksellinen kuvitus vangitsee metsän vihreyden, puiden moninaisuuden ja eri vuodenajoille ominaiset yksityiskohdat. Joissakin kuvissa puuhailee lapsi ja puissa on satumaisuutta. Tietokuvia on kuitenkin liian vähän: siilin pesä syntyisi helpommin piirrosohjeen avulla, ja kun varoitetaan myrkyllisistä sienistä ja kasveista, niistä pitäisi olla myös kuvat. Alkuosassa olisi voinut olla kaavakuvia muustakin kuin yhteyttämisestä, esim. puiden sisäisestä putkiloverkostosta. Lisäkuvituksena käytetyt valokuvat ovat turhan usein vain postimerkin kokoisia ja siten epäselviä.

Runsaus on Metsän lumossa sekä plussaa että miinusta. Kirjaa ei kannata lukea kerralla, ja lasten ja aikuisten on hyvä tutkia sitä yhdessä hakuteoksena ja virikkeiden antajana. Oheistuotteena on ilmestynyt myös värityskirja.

Tuula Korolainen