Painoa ja keveyttä

Valtava määrä lapsia elää pienituloisissa perheissä. Arvioiden mukaan heitä voi kaikkien leikkausten jälkeen olla kohta jopa 150 000. Myös päiväkoti-ikäisen Panun ja hänen äitinsä muodostama pienperhe joutuu tasapainoilemaan vähillä rahoillaan Maria Viljan kuvakirjassa Ilmapallokivi.
Panun kaverille Ramille on luvattu ostaa vappupallo. Sellaisen haluaa tietysti myös Panu, mutta kauppareissulla selviää, että pallot ovat aivan liian kalliita. Ihanasti soliseva kevätpuro lohduttaa murheellista poikaa, ja puron rannalta Panu löytää myös uskomattoman aarteen: ilmapallon muotoisen, täydellisen sileäksi hioutuneen ison kiven.  Hän raahaa saaliinsa kotiin, maalaa sen värikkääksi ja niin oma ilmapallo on valmis! Poika rakastaa ilmapallokiveään ja kehuskelee Ramille, miten voimallinen ihmepallo peittoaa jopa pahikset. Sitä Panu ei tule Ramille maininneeksi, että ihmeellinen ilmapallo onkin oikeasti kivi.
Ilmapallokiven lumous kestää kuitenkin vain vähän aikaa, ja suru vaille jäämisestä purkautuu kiukkukohtauksena. Ärtymystä hehkuvalla punasävyisellä aukeamalla Panu huutaa: ”MÄ EN SAA KOSKAAN MITÄÄN!” Äiti osaa onneksi lohduttaa, vaikka oikeita sanoja onkin vaikea löytää. Mieli kevenee vielä lisää, kun Panu saa kerrottua Ramille, mikä hänen ilmapallonsa todellisuudessa on. Ilmapallokivi on kirjan nimenä suorastaan nerokas. Paradoksaalinen sana pakottaa miettimään siihen upotettuja merkityksiä ja kuvaa tarinan sisältöä hyvin sekä kirjaimellisella että vertauskuvallisella tasolla. Päähenkilön maailmassa on paljon pienen lapsen maailmaan kuuluvaa ilmapallomaista keveyttä, mutta myös piirteitä, jotka ovat kovia ja painavia kuin kivi.
Teos on tasapainoinen kokonaisuus, jossa kaikki elementit tuntuvat olevan omalla paikallaan: tarinan kerronta on luontevaa, kieli vivahteikasta ja kuvitus herkuttelee pehmeillä sävyillä. Vilja onnistuu hienosti vangitsemaan puronvarren näkymiin kevään valon ja värit.
Kuvat ovat mukavan suurpiirteisiä ja viitteellisiä, mutta kertovat silti oleellisen. Luontevasti välittyvät esimerkiksi hahmojen laidasta toiseen seilaavat tunnetilat.
Marjo Jääskä