Otos maailman lapsista

Kuvatietokirjan aukeamilla tutustutaan 20 koululaiseen eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi afrikkalaisen maasaiheimon Namelok asuu savannin laidalla äidin rakentamassa savimajassa, kävelee kouluun sisarustensa kanssa, osallistuu vedenhakuun ja vuohien lypsämiseen sekä katselee piikkipensaiden rajaamalta pihaltaan seeproja ja kirahveja.

Pääpaino on kodin, perheen ja lähiympäristön kuvauksessa. Koulunkäynnin lomassa voidaan mainita kaamos, tulivuori, vuorovesi, kaakaopuut tai vaaralliset eläimet; näin kerronta heijastaa alueen lämpövyöhykkeitä, pinnanmuotoja, vesistöjä, kasvillisuutta ja ihmisen toimintaa. Harrastuksista kerrottaessa esimerkiksi moottorikelkkailu ilmentää vuodenaikoja, savusumu teollisuutta ja jalkapallo historian kulttuurikytköksiä.

Lasten elämän kuvaus osoittaa ihmisen perustarpeiden samankaltaisuutta asuinpaikasta riippumatta. Samalla käy ilmi lajimme suuri sopeutuvuus: me pärjäämme sekä rutikuivassa Mongoliassa että Amazonin sademetsässä.

Kuvitus on puolirealistinen. Eliöihin ja rakenteisiin on muutamalla vedolla vangittu oleellisia piirteitä. Värien ja tilan avulla luodaan kaupungin ahtauden tai aavikon avaruuden tuntu. Leipätekstin hento kirjasin erottuu parhaiten vaalealta taustalta, lajinimien ja otsikoiden suuraakkoset hämärtävät luettavuutta.

Maapallon eri puolille sijoittuvien kertomusten paikkojen, eliönimien ja käsitteiden suomentaminen on vaativaa. Raija Rintamäen työlle on tunnusomaista huolellisuus. Suomentaja joutunee monasti puntaroimaan tekstiuskollisuuden ja käsitekorrektiuden välillä. Tällaisesta herää aavistus, kun sivuilla vilahtaa esimerkiksi viidakko sademetsän sijaan ja autiomaa aavikon paikalla.

Yhdessä olemme maailma -kirjan asiasisältö kestää kokonaisuuden kriittisen tarkastelun. Kuvainformaatio on esteettisesti palkitsevaa ja heijastaa tavallaan reaalimaailmaa. Teksti ja kuvitus ovat tasapainossa ja sisältävät lapselle sopivaa, kiinnostavaa tietoa ihmiskeskeisyydestä poispäin kurottaen.

Jatkoa ajateltaessa katse kääntyy kulttuurimaantieteen ja muiden aihepiirien asiantuntijoiden suuntaan: tehkääpä lasten tietokirja omalta alaltanne! Tutkijat julkaisupaineineen ovat kirjoitusammattilaisia, joten lähtötaidot ovat valmiina, mutta niiden lisäksi tarvitaan hienosäätöä tuottaa lapsille sopivaa ilmaisua ja sisältöä. Ei se aivan yksinkertaista ole mutta varmasti palkitsevaa, ja yleisö on vastaanottavaista.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta