Sini Helminen: Hurme. Lujaveriset 1. Myllylahti 2021. 324 s.
Sini Helmisen edellisessä neliosaisessa Väkiveriset-sarjassa keskeisiä olivat luonnonolennot ja -henget. Uusi sarja on siirtynyt askeleen synkempään suuntaan, sillä siinä liikutaan kuolleiden parissa.
Hurmeen päähenkilö Seela aloittaa opinnot yliopistossa ja asuu setänsä Sepon luona. Seelan on määrä vuokranmaksuksi autella toisinaan sedän hautaustoimistossa. On puhuttu toimistotyöstä ja hautajaiskimppujen sidonnasta, mutta yllättäen tyttö joutuu myös mukaan hakemaan ruumista.
Käy ilmi, että vainaja on nuori mies, jonka kanssa Seela on juuri ollut täysin epäonnistuneilla Tinder-treffeillä. Mies ei jätä Seelaa rauhaan edes kuoltuaan ja yllätyksekseen Seela näkee myös muita vainajia. Seppo-setä selittää rauhallisesti, että jotkut, lujaverisiksi nimitetyt, näkevät vainajien haamuja ennen kuin ne siirtyvät eteenpäin, pois ihmisten maailmasta.
Seela tutustuu opiskelutovereihinsa, saa ystäviä ja ihastuu. Tietenkin myös ihastuksen kohteessa on jotain salaperäistä ja kiellettyäkin. Helminen yhdistelee näppärästi ihmissuhteita, opiskelijaelämää ja yliluonnollisia tapahtumia. Seela on samastuttava päähenkilö, oudoista tapahtumista hämmentynyt, mutta ei aivan avuton eikä liioin liian nokkela.
Hurme aloittaa nuorille aikuisille suunnatun Lujaveriset-fantasiatrilogian. Pidän siitä, että sarjan osat toimivat itsenäisinä lukukokemuksina. Kirjan päättyessä jää tunne, että mielellään lukisi hahmoista lisääkin, mutta tarina ei kuitenkaan katkea häiritsevällä tavalla kesken. Silti kaikkea ei selvitetä auki, vaan mahdollisia salaisuuksia ja yllätyksiä jää sopivasti myös sarjan seuraaviin osiin.
Merja Leppälahti
Teostyyppi: nuorten romaanit
Kustantaja: Myllylahti
Onnimanni-numero: 2021/02