Oodi elämälle ja nuoruudelle

YA-kirjallisuuden alalajina on viime vuosina yleistynyt sicklit, jossa kuvataan nuoren päähenkilön vakavaa sairastumista. Lilja Kangas (s. 2006) on lapsena sairastunut syöpään ja parantunut siitä. Tällaista tarinaa ei olisi voinut ”keksiä” suoratoistopalvelun sairaalasarjoja katsomalla.

Yläkouluikäisen Taikan nuoruus pysähtyy, kun hän saa syöpädiagnoosin.

Lukija myötäelää yli vuoden jatkuvaa kamppailua sairautta vastaan. Toipuminen on hidasta ja takapakkeja tulee toiveikkaasta mielialasta huolimatta.

Lakonisen tarkkojen hoitotoimien kuvauksen rinnalla minäkertoja havainnoi tarkasti läheisiään, ystäviään ja omaa oloaan. Enemmän kuin kuolemaa tyttö pelkää sitä, että ei ehdi elää ja kokea ja toteuttaa unelmiaan.

Dialogi on luontevaa. Pakahduttavimmillaan se on Taikan ja vanhempien vuoropuhelussa. Romaani tuo kauniisti näkyväksi myös lasten syöpäosaston hoitohenkilökunnan työn arvon.

Kangas on halunnut kertoa vakavan sairauden nostattamista tunteista. Hän toivoo kirjan antavan lukijalle rohkeutta nauttia elämästä. Romaani ei jää pelkäksi vertaistueksi muille vastaavaan tilanteeseen joutuneille nuorille, vaan se havahduttaa kenet tahansa näkemään elämän ainutkertaisuuden.

Päivi Heikkilä-Halttunen